Hoo, Akosombo & Shai Hills

Perjantai 9.11.

Perjantaina oli pakko lähteä töistä vähän aikaisemmin sinne maahantuloviranomaisten luokse passin, viisumin jatko anomuksen ja passikuvan kanssa. Accraan siis suunta! 

Ghanan tämä viisumi asia on kyllä vähän rahastusta... 

Ensin siis ennen Ghanaan saapumista pitää saada viisumi Tanskasta, kokonaisuudessaan n.100e. Sillä saa 3kk oleskeluluvan, olevinaan. Kentällä turvatarkastuksissa viranomainen sitten iskee viisumisi viereen leiman, johon kirjoittaa 30päivää tai 60päivää. Minä lyhyemmän tikun vetäneenä menen siis 30päivän sisällä leiman saamisesta Accraan maahantulovirastoon maksamaan 40cediä eli alle 20euroa että saan oleskella täällä loppuun asti. Tähän tarvitsen joltain ghanalaiselta anomuskirjeen oleskeluni pidentämiseksi. Narh-Bitassa Mr. Evans kirjoittaa ne kaikille opiskelijoille onneksi!

Sitten virastossa täytän samanlaisen hakemuksen kuin viisumia ensi kertaa hakiessa uudestaan, annan passini virkalijalle ja sinne passi sitten jääkin 2viikoksi. Taas olen passiton! Ehkä ne hävittää sen ja saan jäädä tänne vähä pidemmäks aikaa! Toive joka vois toteutuakin täällä.. :D

Viisumille jatkoa!

Siellä se leima ja 30 kummittelee..... Ensi kerralla kun tuun tänne, annan viranomaiselle kentällä passin välissä parikymmentä euroa nii ehkä onni suosii pidemmällä leimalla. :)

No passi tallessa ja matka jatkuu! Käytiin sitten nappaamassa ex-kämppis Ninnu kyytiin Osusta, eli vähän länsimaalaisemmasta kaupunginosasta. Siellä oli obroneita katu täynnä ja smoothie baareja ja muita hienouksia! Onneksi asun vähän enemmän paikallisten keskellä... Sitten vähän shopping! Woodinin afrikka printti kankaita lähti aaaika monta metriä mukaan, saa nähdä mitä ompelija niistä saa taikoa kotiin! ;) 

Viereseltä torilta tarttui taas vähän tuliaisia mukaan, afrikkalaisia "lannehelmiä"! Kuvaa en näistä ole oikein saanut keneltäkään, mutta kuka teistäkään antaisi jonku turistin kuvata pitsipöksyjään? :D Täällä naisen seksikkäin kohta on lantio, ja on erittäin epäsopivaa jos naisella näkyy tuo seksikkäin kohta eli navan ja takapuolen välinen iho! Sitä kohtaa tykätään kyllä myös korostaa salaa, näillä lannehelmillä! Eli pieniä helmiä paljon pitkässä nauhassa joka sitten solmitaan lanteille. Pienille lapsillekin laitetaan näitä ja aikusilla naisilla on sitten hienompia ja koristeellisempia. Näiden sanotaan olevan salaisuus afrikkalaisten naisten hyvin muotoutuneeseen takapuoleen! Tiedä sitten siitä... :D Toimivat ne myös lihomisen estäjinä, jos helmet alkavat puristaa on aika lopettaa syöminen! Lapsilla helmien pieneksi jäämisellä seurataan myös normaalia kasvua, mittanauhoja täällä ei ennen ole ollut eikä nykyäänkään ole joka taloudessa. :) 

Sitten Accra mall:lle! 

Accra mall, sisältää pienen euroopan. 

Ghanan korkein rakennus! 20 kerrosta oisko? Ei ihan pilvenpiirtäjä vielä.. Toivottavasti rakennettu paremmin ku romahtelevat kauppakeskukset!

Sininen trotro! Aika iso trotro, yleensä ei ihan näin pitkiä!

Ghana suklaata! Vasemmalla oleva merkki on JOKA PAIKASSA täällä. Tuolilla jolla istun, kadulla, ruoassa, autoissa, vesipulloissa, vaatteissa.... Nimeltään "Gye Nyame", eli The Supremacy of God / Only God jne. Näitä symboleita on monia erilaisia, yleisimpiä ehkä kymmenen? Niitä löytyy kaikkialta kun alkaa katsoa! 

Lauantai 10.11.
Ho
Aamulla auringon noustessa kuski saapui viemään meitä Ho-nimiseen kaupunkiin missä meitä odotti hautajaiset. 

Pohjoisempaan mennessä alkoi kasvillisuus lisääntyä ja vuoret kasvaa!

Tiellä matkaa hidasti apinat!

Kylien läpi ajaessa näkyi myös niitä savimajoja!

 Perille saavuttiin hieman myöhässä, kuten hyvin moni muukin! Kirkkoon sitten päästiin kolehdin keruun aikaan, eli cedi kouraan ja laulaen ja tanssien kierrettiin kirkkoa kunnes päästiin alttarille laittamaan raha vatiin. Surua täällä ei hirveästi havainnut, meno ei ehkä kuitenkaan ollut ihan yhtä iloista kuin normaaleissa jumalanpalveluksissa kuulma. Laulua riitti silti, ja alttarilla oli lähemmäs kymmenen pappia jotka kaikki saarnasivat vuorotellen. Saarnat ja laulu olivat pääasiassa heimokielellä, joten hirveästi mitään ei ymmärretty!

Kirkossa oli tungosta.

Vainaja oli sotaveteraani, joten armeija marssi parikin kertaa edes takaisin käytävää. Armeijan soittokunta oli säestämässä laulua ja hautasaattuetta. Kuka bongaa kuvasta suklaalevyssäkin olleen symbolin?

Hautajaisten värikoodia!

Hautajaisten värikoodi oli musta ja valkoinen, ja suurimmalla osalla niitä olikin. Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy miehiä ja naisia tuossa musta-valkoisessa kankaassa, joka on kuvioitu vainajan heimon kuviolla. Hautajaisvärejä on kolme: musta, valkoinen ja punainen. Ruskea ja muutkin vähän sinnepäin värit käyvät myös, varsinkin jos ei ole vainajan tai vainajan perheen kanssa kovin läheinen. Valkoinen tarkoittaa iloa, jota pidetään vanhojen ihmisten kuollessa. Punainen ja musta ovat surun värejä, joita pidetään sitten enemmän nuorempien kuollessa. Tämäkin teoria on vähän sovellettavissa, kun heimojen omat hautajaisvärit vaihtelevat. Toisella puolella Ghanaa hautajaisissa on aina punaista, toisissa aina valkoista. Mutta näihin heimokuvioituihin kankaisiin ja asujen tekoon käytetään todella paljon rahaa!

Vauvakin oli hautajais väreissä, eli valkoinen, musta ja punainen! Näin täällä kannetaan kaikki juniorit, ei tarvetta rattaille!

 Kirkosta sitten mentiin suoraan juhlapaikalla. Pieni osa juhlaväestä meni hautaukseen, mutta suuri osa hautajaisvieraista saattavat kuulma skipata sekä kirkon että hautauksen ja ilmestyä vain juhliin, jossa sitten annetaan vainajan perheelle rahaa. Ja se on se tärkein, antaa vähän rahaa ja näyttäytyä, sen jälkeen voi jäädä paikalle odottamaan iltaa ja tanssimista, tai poistua paikalta! Me olimme kirkossa loppuseremonian, tulimme syömään, annoimme rahaa, tervehdimme vieraita ja lähdimme jatkamaan matkaa! Bändi alkoi lähtiessämme soittamaan vähän menevämpiä biisejä, joten kahden tunnin päästä siellä olisi ollut bileet! Juhlat tosin jatkuvat vielä seuraavana päivänä, ilmeisesti syömisen merkeissä taas. Kallista vainajan perheelle! Joskus vainajaa saatetaan säilyttää ruumishuoneella jopa vuosi, arvovaltaisempia pidempäänkin, että keritään järjestää kunnon juhlat. Mitä iloisemmat hautajaiset, sitä parempi kuoleman jälkeinen elämä! :)

Hautajaisissa oli ghanalaisten ruokien buffet. Kanaa, kalaa eri tavoilla, riisiä, riisiä pavuilla bankun tapaista "maissileipää", tulisia kastikkeita, SPAGETTIA, sisälmys soppaa....

Akosombo
Hautajaisista suunta sitten takaisin Temaan päin, mutta matkan varrella käytiin Akosombossa, kauniissa itsenäisessä kaupungissa jossa volta-järvi sijaitsee. 

Superkallis laiva vuokrattavana ja kalojen kasvatusta.

Tuolla ois kiva makoilla päivä!

OBRONI hautajaisvaatteissa

Volta-järveä, pato, metsää, vuoria...

Shai Hills

Shai Hillseillä jäätiin hotelliin yöksi että aamulla päästiin ennen kuuminta aurinkoa kiipeämään vuorelle! Hotelli oli ihan siisti, mutta jotkut moskiitot tuolla kyllä pisteli sellasia paukamia että vieläkin näytän paisetautiselta!

Vaeltamaan! Ensin vastaan aitauksessa turisteista tykkääviä strutseja!

Varjoisia polkuja pitkin....

...takaisin savannille!

Koko ajan matka oli ylöspäin, ja maisemat paranivat! Sääkin kuumeni, kyllä siinä kiivetessä hiki valui!

Ensin ylös, sitten alas! Vuorikiipeilijää minusta ei tule, oli sen verran haastavaa!

Tuhatjalkainen! Näitä oli varjoisessa mäessä miljoona, sai vähän varoa mistä otti kiinni.....

PERILLÄ! Tätä luolaa me kiivettiin katsomaan. Ihan hieno, kiipeäminen oli kyllä ehkä kivempaa :D Ei se määränpää vaan se matka siis! Shai-heimot asuivat näissä luolissa ja vuorilla piilossa brittejä orjamarkkinoiden aikoihin. 

Vauva! Alle kuukauden ikäinen hörökorva :) Takana äiti ja isi tekevät toisilleen kirpputarkastusta!

<3: Ruut

Shoppailua, töitä ja mahakipuja!

2.11.12

Töistä pääsin vähän aikaisemmin kotiin, joten Arjan tytön kanssa päätettiin lähteä Accraan Makola-torille. Matkaan lähdettiin ihan oikealla bussilla, joka tuntui kyllä olevan uransa loppusuoralla ryminästä päätellen… Mutta hyvin se kaikki Teman pikkutiet kesti, taksiakin kolhaistiin ahtaassa mutkassa  ja moottoritiellä Accraan mentiin tuhatta ja sataa ja silti ehjänä perillä, bussi ja me! Täällä nuo moottoritiet eivät ole kovin hyvä kuntoisia joka kohdasta, koloja, reikiä ja pomppuja niin että heikommat autot hajoavat tien varteen!

Mutta Makolan kohdalla kyydistä pois, ex-ghana-kämppikseni messiin mukaan ja ostoshelvettiä kohti! Kirjaimellisesti. Makola on siis suuri tori alue, jossa on ruoka-, koru-, vaate- ja kenkäosastot sekä kaikkea muuta kivaa. Ja joka kojulla on hyvin aggressiivinen myyjä! Ahtaita kujia, myyjät tarttuu käsistä ja vaatteista kii et saa sun huomion, hirvee huutelu, liikaa ihmisiä, tyrkyttäviä myyjiä, kenkä myyjät alkaa ottaa sun kenkiä ite pois jos katselet uusia…. Huhhuh! Ja jos jotain haluat, kysyt hintaa, saat obroni –hinnan! Eli todella paljon kalliimmalla kuin paikalliset. Tinkiminen alkakoon… Myyjät ei helpolla luovuta alussa, suomalaisella sisulla pitää vain puhua ja puhua ja sitten ehkä pääsette hyvään hintaan, jonka jälkeen myyjä on vihainen koska ei saanut ylimääräistä rahaa tarpeeksi. Tinkiminen ei oo mun juttu! Paikalliset vielä kiihtyessään alkaa vaikuttamaan tosi vihaisilta ääntä korottaessaan. Ostoskeskukset kiinteillä hinnoilla on paras keksintö sitten astianpesukoneen! Joita kumpiakaan täällä ei juurikaan ole.  :D Mukaan Makolalta tarttui muutama lisätuliainen, ja hyvin väsynyt olo!

Tuolla parkkipaikan takana aurinkovarjojen alla odottaa ostoshelvetti! Tuolla ymmärtää miksi miehet inhoavat shoppailua...

Makolalta otimme trotro:n hienoon ostoskeskukseen, Accra mall:lle! Ja hieno se olikin, suunniteltu ilmeisesti juuri länsimaisille ja rikkaammille paikalliselle. Ostoskeskus sisälsi siis mm. elokuvateatterin, kunnon ruokakorttelin, muutamia tavarataloja ja isompia ruokakauppoja, vaatekauppoja halvempaan ja kalliimpaan makuun ja muutaman afrikka-tavaraa, kuten kankaita myyvän liikkeen. Pari hametta lähti halvalla mukaan! Afrikkalaiset kankaat jäivät kummittelemaan mieleen niin joku päivä pakko mennä ostamaan pari metriä kotiin mukaan. :) Tai teettää niistä täällä laukku tai huivi tai mekko ym., kuten paikalliset tekee!

5.11.12

Ihmeen hyvää ollakseen melkein terveellistä! Kuka löytää Ghanan lipun?!

Tälläsissä pusseissa myydään juomavettä!

Ghanalaista suklaata, mmmh <3

Working lunch! Ghanalaista banaania ja pähkinöitä :) Näitä ne myy aina yhdessä!

Tuossa yllä vähän ghanalaista ruokaa! Paikalliset syö sairaalassa ainakin sellasta ”pussipuuroa”, lämmintä velliä mikä on pussissa ja sieltä se sitten juodaan. Mä olen tylsä, ja syön kotona ghanassa tehtyä smoothieta. :D Mulla on muutenkin ollut nyt pari päivää vähän heikko olo aina välillä, mahassa kiertää ja heikottaa eikä ruoka oikein maistu joten nyt odotan parempaa oloa ennen mahan rasitusta uusilla makuelämyksillä.

Töissä oli sitten uusia tuulia! Osastolle tuli kolme paikallista sairaanhoitaja opiskelijaa ja tänään kestokatetroitaisiin nainen.

Hoitsujen opiskelu asut! Vielä vanhainaikaisempaa kuin meidän puvut, ihania! :D Huomatkaa taustalla kiireinen osasto, tuona päivänä oli 5 potilasta koko osastolla :D

Täällä tavoitellaan steriiliä työtapaa yllättävän hyvin ja yllättävän monessa asiassa! Käsien pesu on kaikilla takaraivossa todella hyvin. Steriilejä hanskoja käytetään osien haavojen hoidossa, sisätutkimuksissa ja katetroinnissa ainakin. Työntekijät aina vastailevat kysymyksiini työtavoista ”Yes… But this is Ghana!” Menetelmät ehkä eri, mutta samaan lopputulokseen päästään kuin suomessakin.

Pitkä katetri, virtsapussi, puhdistusvälineenä pumpulia ja steriilit hanskat!

Katetrointi sitten tapahtui hieman eri tavalla. Meillä (=paikoissa joissa olen työskennellyt) katetria ympäröivään pussiin laitetaan yleensä kylmää vettä/keittosuolaa, että katetrissa oleva liukaste aktivoituu ja katetri hieman jäykistyy asetuksen helpottamiseksi. Täällä katetria ei kasteta minkään sortin nesteeseen, ”kuivilla sisään”. Suomessa muutenkin naisille ja miehille on eri pituiset katetrit, nyt laitettiin miehen katetri naiselle. Toimiihan se niinkin! Suomessa katetrin virtsaputkeen menevään osaan ei kosketa käsillä, steriileillä bankseilla voi välillä avittaa. Täällä tuo kuiva katetri otettiin steriiliin hanskaan kiemuralle, ja alettiin ujuttaa virtsarakkoa kohti. Puudutteen ja liukasteen puuttumisen näki kyllä potilaan kasvoista, auts! Ballonki sitten täyteen keittosuolalla virtsan kulkiessa. Hoitajat siellä ruudun toisella puolella tietävätkin että naisen anatomia voi olla hieman haasteellinen, ja katetreja voi mennä välillä muutamakin ”väärään paikkaan”. Täällä potilas itse maksaa oman katetrinsa ja virtsapussinsa, ja sitä katetria on vain yksi, joten sen on parempi osua ensimmäisellä kerralla oikeaan paikkaan, muuten siitä steriilistäkään käsineestä ei ole hirveästi hyötyä uudella yrityksellä. Suorituspaineita!

Selitin hoitajalle toimenpiteen jälkeen suomalaisen tekotavan erot, hän kuunteli kyllä mielenkiinnolla mutta keskustelu päättyi taas: ”Yes we know, but this is Ghana so we can do it like that!” Heh.. :D

7.11.12

Aamulla teki niin paljon mieli jäädä nukkumaan, alan ilmeisesti tottua Ghanan aikaan, suomen ajasta -2 tuntia. Ennen ei tehnyt mitään vaikeuksia herätä kuudelta koska suomessa kello oli jo kahdeksan! Ylös ulos ja töihin siis. Omaa ohjaajaa tuolla sairaalassa minulla ei ole, joten ylihoitaja sanoi että sitten kun haluan mennä tutustumaan eri osastoihin, kävelen vain osastolle ja jään sinne. Tämän päivän vietin sitten lastenosastolla! Seinillä oli maalauksia, julisteita, piirroshahmoja, ihanan pirteä tunnelma! Lapsia paikalla oli 6, yksi kouluikäinen aikuisten sängyllä ja muut alle 5-vuotiaita lasten sängyissä. Kaksi oli liikenneonnettomuuden takia osastolla, muut malarian. Malaria tuo joka osastolle eniten ihmisiä kuulma! Itseäni yllätti miten pahaan kuntoon malaria paikallisetkin saa, kun ennen ajattelin että he ovat ”tottuneet” tautiin ja meihin obroneihin se sitten iskee pahemmin.

Lastenosastoa ja sairaanhoidon opiskelija

Lapsilla oli kivaa sairaalassakin!

Lapset olivat ihanan pirteitä, leikkiautoista saatiin iso riemu aikaiseksi! Äidit olivat paikalla huolehtimassa lapsistaan, hoitajat vain mittasivat kuumeen, isommilta pulssin ja antoivat lääkkeitä kanyylin kautta. Ja muuna työaikana sitten leikittiin! Hauska päivä oli, lääkelaskujakin pääsin laskemaan! :) Lastenosastolla nekin tuntuivat mukavilta, osastolla ilokaasua ilmassa?

Puolen päivän maissa sitten tv-ohjelma keskeytyy ja paikallinen kanava alkaa lähettää kuvaa pölyisestä paikasta missä oli paljon betonia, rautaa ja ihmisiä ympärillä. Accrassa kuusi kerroksinen kauppa on romahtanut, myyjät ja asiakkaat ovat loukussa rakennuksen raunioiden alla! Osaston henkilökunta laittoi television kovemmalla ja jäivät potilaiden vanhempien kanssa katsomaan kun televisiossa näkyy paikallisia miehiä jotka lähtevät kiipeämään raunioiden päälle ja alkavat siirrellä rojua pois. Kamera löytää romun alle jääneen ihmisen, alaruumis näkyy liikkumattomana ja yläruumis on hävinnyt rojun alle. Hetken paikalliset liikuttelevat hänen raajojaan ja koputtelevat romukasaa, mutta valitettavasti kamera kuvaa yhtä onnettomuuden uhreista. Ja kuvasi sitä varmaan vartin, eri kulmista, läheltä ja kaukaa… Teki vähän pahaa katsoa kun suomessa tottunut että uutisissakin käytetään sensurointia pahemman varalta…  Mutta kamera vaihtaa kohdetta, vihdoin, suureen mieslaumaan joka alkaa taputtaa ja hurrata keskellä raunioita. Ulos kannetaan harmaan pölyn peitossa oleva nainen, hieman pökerryksissä mutta elossa! Ambulanssiin ja parempaan hoitoon.  Poliisi, armeija ja palomiehiäkin tuli paikalle, ja alkoivat pitää järjestystä onnettomuuspaikalla. Isot kaivinkoneet tulevat paikalle ja alkavat siirrellä raunioiden rojua. Kameramiehet ja yleisö ilmeisesti pakotettiin kauemmas turvallisuuden vuoksi, joten lisää pelastuksia tai uhreja ei televisioon tullut näkyviin. Näiden tietojen mukaan on löytynyt vain 4 kuollutta! Mutta kymmeniä on vielä loukussa. Tuntui että koko sairaalassa minä olin kaikkein järkyttynein ja liimaantunein televisioon! Ehkä paikalliset ovat tottuneet tähän rakennusten romahtamiseen kun täällä ei kuulma aina tehdä taloon piirustuksiakaan, tai sitten he kätkevät järkytyksensä tai jotain..

No mutta tämänkin järkyttyneen mielen suomea opettelevat työkaverit ja laumana perässä kulkevat koululaiset saivat piristettyä! :D Töissä kuului vain ”Moimoi, mina rakastan sinuu!” ja kotiin kävellessä kokonainen luokka ala-asteelaisia juoksi mun perään ja huusi ”OBRONIIII”! Sitten he seuraavat melkein kotiin asti, harmitti ettei ollut mitään karkkia tai vastaavaa antaa tästä urheilusuorituksesta .. :( Vaikka ei näitä kovin pitäisi lahjoa tuosta obroni huutelusta, olo alkaa olla kuin jollain suuremmallakin tähdellä kaupungilla kävellessä… Britney Spears, I know how you feel! Isot aurinkolasit ja lierihattu ostolistalle?

8.11.12

Tänään aamulla oli jo melkein terve olo! Synnytys osastolle siis päiväksi tutustumaan. :) Kameralle siellä ei valitettavasti oltu yhtä suotuisia kuin muilla osastoilla, kuvia ei siis herunut. :( No, osastolla oli siis raskaana olevia odottamassa ponnistuspäivää, juuri synnyttäneitä pienten vauvojensa kanssa, muutama abortin epäonnistuneesti tehnyt ja keskenmenon saanut seurannassa. Yksityisyys siis ymmärrettävää!

Kiersimme ensin yöhoitajien kanssa huoneet läpi, sitten lääkärin kanssa joka tenttasi opiskelijaansa kuin viimeistä päivää, eikä poikaparka oikein tiennyt mitään! Tuli sitten samalla opittua itsekin miten mitatataan raskausmaha ja miten senteistä voi päätellä viikot, tosi kiinnostava opetustuokio! Vauvojen keltaisuutta arvioitiin ja lääkäri kyseli imetyksestä kaikilta synnyttäneiltä. Osasto olikin täynnä julisteita missä kerrottiin imetyksen hyvistä puolista ja hyvistä tekniikoista, tässäkin oppi taas uutta!

Hoitajien kanssa sitten kierros verenpainemittarin, kuumemittarin ja jonkun ääniultrakoneen kanssa. Niin minäkin kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni syntymättömän vauvan sydänäänet livenä! :)

Sitten mentiin epäonnistuneen abortin tehneen naisen kanssa osaston synnytyssaliin. Osastolla nainen oli verenvuodon takia, ja kohtu ei ollut myöskään tyhjentynyt vielä joten sitäkin odoteltiin. Lääkäri määräsi hänelle jotain emätintabletteja(?) joista en ihan päässyt perille, mutta synnytyssalissa hoitajan piti saada muutama pilleri laitettua ilmeisesti kohdun suulle. Tässä kohtaa alan opinnoista olisi ollut hyötyä mutta näinkin oppii uutta! Kaksi eri hoitajaa sitä yritti, tunti siinä varmaan meni ennen kuin yksikään pilleri pääsi oikealle paikalleen. Siinä samalla verenvuoto jatkui ja kaiken tämän tökkimisen aikana alkoi kohtukin tyhjentyä. Not pretty… Mutta loppujen lopuksi pillerit saatiin paikalleen ja nainen takaisin sänkyyn. En tiedä oliko se tämä afrikkalaisten hoitajien jämäkkyys vai vanhan hoitajan halveksunta naista kohtaan, mutta todella kovakouraisesti ja töykeästi naista siellä kohdeltiin.. Tämä on siis todella kristillinen maa, varsinkin vanhemmat ihmiset täällä, joten en tiedä johtuiko sitten kirkon kannasta abortteja kohtaan vai kuvittelinko vain tuon töykeän kohtelun. Nainen oli vielä sijoitettu huoneeseen, joka oli täynnä äitejä vastasyntyneidensä kanssa.. Itse en välttämättä haluaisi olla huoneessa täynnä vauvoja jos olisin saanut vaikka keskenmenon. 

Mutta vauvoja ja äitejä siellä kohdeltiin todella ihanasti, tuntui kuin koko osasto olisi yhtä suurta perhettä! Kaikki auttoi toisiaan ja kärräsi toistenkin vauvoja ympäri sairaala-aluetta. :)

Huomenna sitten Accra kutsuu taas, tällä kertaa viisumi asioiden takia. Suurlähetystöön siis passin, johon maahantuloviranomainen lentokentällä iski minulle 30päivän leiman, eli 30päivän kuluessa pitää käydä hakemassa jatkoa leimalle ja viisumille, vaikka suomessa hankittu viisumi on voimassa. Sairaalasta saadun kirjeen, jossa yhteyshenkilöni pyytää minulle lisää oleskeluaikaa maassa, passin ja passikuvan kanssa sinne hakemuksia siis täyttämään… Maahantuloviranomaiselta voit siis saada 30päivän tai 60päivän leiman, kuinkas minun tuurilla sattuikaan… Vähän arpaonnella ne viranomaiset noita muutenkin jakelevat, samassa seurueessa suomesta tulleista opiskelijoista puolet sai 30päivän ja puolet 60päivän :D Entten tentten…

Lauantaina sitten Hoo nimiseen kaupunkiin vähän sisämaahan päin hautajaisiin! Vainajaa en tunne, mutta ei siellä kuulma monet muutkaan… :D Sunnuntaina sitten matkan varrella olevaan Shai hills:lle vähän vaeltamaan apinoiden kanssa! :)

<3: Ruut

Reissamista ja työharjoittelua!

Nyt netti alkoi toimimaan joten tässä päivitys kuluvalta viikolta! Vettä ei oo tullut hanasta melkein viikkoon ja kohta alkaa pihalla oleva säiliö tyhjenemään, o-ou! Sähkökatkoksiakin on tullut pari!

Sunnuntai 28.10.2012

Sunnuntaina sai nukkua pitkään kun lähes koko kaupunki on aamulla kirkossa. Heräiltyäni naapurin kukon avustamana, lähdin Arjan mukaan Teman ulkopuolelle sijaitsevaan DESO:on. Brittinaisen perustama järjestö auttaa vammaisia lapsia, kuten sokeita, kuuroja ja fyysisesti rajoittuneita. Aidattu tontti sijaitsi tähän mennessä huonoimman tien perällä minkä olen koskaan nähnyt, kunnon bumpyride..

Mutta aitojen sisällä oli yllättävän hienot puitteet! Lapsia paikalla oli ehkä 5, ymmärsin että suurin osa oli paikassa asuvan miehen lapsia ja muut lähialueen köyhiä lapsia. Siellä leikkien keskellä näkyi rullatuoleja, kyynärsauvoja, proteeseja, sokeiden keppejä, kävelytelineitä yms! Lapset lähinnä käyttivät niitä tällä hetkellä rajuihin leikkeihinsä mutta sain esittelykierroksen aikana kuulla ja nähdä kuvia miten he ovat jakaneet apuvälineitä tarvitseville. Ja erilaisista leireistä oli paljon kuvia missä oli vammautuneita lapsia! Oli aika iloinen yllätys itselle että täällä järjestetään tuollaisia!

Linssiluteet! Pojalla oli ilmeisesti lievää autismia, tyttö ei osaa puhua. Kävelytelineellä oli silti superhauska leikkiä!

Kasaamista odottavia pyörätuoleja yms.. Vieressä oli sitten iso kasa proteeseja!

Herätyskello, näitä kulkee vapaana joka paikas!

Eräs paikalla olleista lapsista oli pieni tyttö, supersuloinen, joka pienen ujostelun jälkeen tuli tutkimaan valkoisia käsiäni ja sitten talutti minua ympäri paikkaa! Leikittiin palloilla ja katseltiin kirjoja, pallon heittäminen oli hänestä superhauskaa! Hirveästi tytöllä oli asiaa, mutta hän ei osannut puhua vaikka oli jo 3-vuotias. Sanojen sijasta suusta kuului muminaa. Lääkärissäkin tyttöä oli käytetty ettei vain kuulossa olisi vikaa, mutta normaali sekin oli. Suomessa tämä lapsi olisi jo kiidätetty puheterapeutille opettelemaan sanoja mutta täällä ei valitettavasti sellaisia palveluja ole tarjolla. No, eikös Einsteinkin oppinut puhumaan vasta ala-aste iässä ja silti hänestä tuli nero, joten ehkä tämäkin tyttö joku päivä vielä oppii! :)

Jotenkin oli aika vaikuttavaa nähdä nykyaikasia apuvälineitä Afrikassa keskellä villiä luontoa.. No villiä ja villiä, kasvit täällä kyllä villiintyvät asuttamattomilla alueilla mutta mitään leijonia tai norsuja täällä ei ihan vastaan kävele! Naapurin kukko, vuohet, laihat lampaat ja kaiken maailman erikokoiset liskot täällä on lähinnä kulkenut vastaan.. :D Ja lintuja mitkä kuulostaa narisevilta ovilta, heinäsirkkoja, moskiittoja ja suloisia sekarotuisia koiranpentuja ja kilejä mitkä tonkivat kadun varsien jätteitä! Niita jätteitäkin täällä muuten riittää… Kierrätystä alkaa arvostamaan täällä, monen muun asian lisäksi!

Käytiin kans allasbileissä!!! Täällä voi päätyä ihmeellisiin paikkoihin yhtäkkiä :D Afrikkalaiset osaa ainakin kaksi juttua täydellisesti: musiikin teon ja tanssimisen! Ei siinä voinu paikallaan istua itekkään, moskiittoja karkuun tanssien siis!

Maanantai 29.10.2012

Maanantai koitti ja Narh-Bitan sairaala kutsui! Käytiin antamassa ompelijalle mitat ja malli jotta hän osasi tehdä minulle hoitajien työasun. Täällä hoitajilla on ruskeita, vihreitä ja valkoisia mekkoja. Valkoiset mekot on ilmeisesti 4vuoden sairaanhoitaja koulutuksen saaneilla, eli ylemmillä hoitajilla. Ruskeat mekot ovat sitten 2 vuoden ja vihreät 3vuoden. Valkomekkoiset osaavat vielä määrätä reseptejä ja arvioida potilaita ja kaikkea hienoa. Minullekin tulee valkoinen mekko! Sain ilmeisesti ylennyksen tämän puvun mukana?

Ruskea pukuinen ja valkopukuinen työkaveri! 

Sitten vähän Narh-Bitan historiaa ja kierros sairaalassa. Meinasivat jo pistää minut lastenosastolle harjoitteluun mutta tällä lähihoitajan tittelillä ei hirveästi siellä osaa vielä tehdä mitään, joten naisten osastolle tieni vie, ainakin kahdeksi viikoksi. Vähän oli johtavalla hoitajalla vaikeuksia käsittää lähihoitajan ja sairaanhoitajan eroa, voi olla ettei oikein vieläkään mennyt perille… No sen sain selitettyä että kanyyleita en saa laittaa! Kielimuuri tuntuu olevan täällä suurempi tuon sairaalan henkilökunnan kanssa kuin torimyyjien kanssa!? Oijoi, no haasteitahan tänne tultiin hakemaan! :D

Tiistai 30.10.2012

Sitten tiistaina yksin seikkailemaan takseilla ensin täältä coomunity 2:sta community 1:een, sitten community 4:een missä Narh-Bita on ja siinä välissä pitäisi osata jäädä oikeissa kohdissa pois ja löytää seuraava oikea taksi! Tietyistä maamerkeistä oppii reitit aika hyvin! Bensa-asemat ja kirkot on tärkeitä merkkejä näillä työmatkoilla mulle että tietää olevansa oikealla reitillä!

Narh-Bitaan päästyäni sitten tunnin verran odotellaan ylihoitajaa ohjaamaan, sitten allekirjoitetaan laput missä lupaan pitää tukkaa kiinni niskan yläpuolella, pitää kenkiä mitkä peittää jalan ja olla edustavan näköinen töissä! Mission impossible olla edustava tässä helteessä… Muut eiköhän onnistu! Ja käsihygieniasta sain kunnon saarnan ja kuulustelun että miksi kädet pestään silloin ja tällöin! Käsihygieniasta puheenollen, täällä saa pitää kihlasormuksia sormessa koko ajan, tässä siis avioliitto voittaa hygienian!

Kuulustelun kirkkaasti läpäistyäni (:D) matka jatkui sinne naisten osastolle! Vielä ei ollut sitä työpukua joten omissa vaatteissa mentiin ja pihalla oltiin kuin lumiukko… Suomessa opiskelijat perehdytetään kaikilla kansioilla ja näytetään missä mikäkin on ja on oma ohjaaja kuka opettaa. No täällä ei homma toimi ihan noin… Täällä saa laittaa aktiivisuuden potenssiin 10 ja sitten hyrrätä eri hoitajien perässä ja yrittää selvittää että mitä he tekevät ja miten osasto yleensäkin toimii. Kaikkien potilaiden diagnoosit on hienolla lääkärikielellä latinaksi ja ihme lyhenteillä joita minä raukka en ole ikinä kuullutkaan, mutta ei se menoa haitannut! Kiersin lääkärin ja toisen hoitajan kanssa osastoa ympäri hetken ja lääkäri päätti alkaa opettaa minua kun kuuli että olen suomesta! Siinä hän selitti että mikä blaablaablaalatina diagnoosi tällä potilaalla on, ja sitten hän kysyi tiedänkö mikä se on. Potilaita oli 14, sanoin vain pari kertaa ”I don’t know”! Muihin sain uskottavasti selitettyä jotain, kun kuuli diagnoosista tutun sanan kuten ”trombo”. Aivot hyrrää, koulussa opittu palautui mieleen ja hienosti siinä sitten keskustelimme veritukoksesta potilaan jalassa! Afrikkalainen rento elämänasenne alkaa jo tarttua, ”kyllä se siitä jotenkin onnistuu”! :D

Käsien pesu paikka töissä. Koska hanasta tulee vettä hyyyvin harvoin, kauhalla vettä käsiin, kaupan saippuaa  ja kädet kuivataan tuolla ylhäällä roikkuvilla pyyhkeillä! Sitten pyyhkeet pestään desinfiontiaine-vesi sekoituksessa ja viedään ulos kuivumaan. :) Käsidesiä löytyy eri pöydältä, mutta mulla on omat mukana, kulkee kätevästi taskussa!

Osastoa vähän! Nää melkein pakotti mua kuvaamaan tätä osastoa, täällä ei ilmeisesti inhota kameroita niinkuin kaduilla.. :D Hoitajien kirjaamispaikka on keskellä osastoa, käsien pesu paikka ja taukohuone sitten selkäni takana tätä kuvaa ottaesa!

Keskiviikko 31.10.2012

Taas töihin takseilla ilman eksymistä, voittajafiilis! Aamuvuoro on 7.30-14.00 täällä, joten suomalaisen työmoraalin oppimana minä seison siellä hoitsumekko päällä jo reippaasti ennen puolta, kirjoitan nimeni paikalla olo kirjaan ja yökön kanssa katson aamun uutisia. Kello käy, ja 8 jälkeen muut aamuvuorolaiset alkavat valua paikalle! Viimeinen saapuu yleensä vähän ennen 9. Ghana man time, kaikkien kellot on aina väärässä ajassa joka paikassa ja kaikki saapuvat vähän omia aikojaan paikalle. Kyllä sinne vihkoon sitten merkataan punaisella kynällä itse jos on myöhässä, mutta ei niitä ilmeisesti kovin usein ylemmältä taholta valvota? :D No itsellä on aina sitten hyvää aikaa tutkiskella välinekärryjä ja lukea potilaiden kansioita ja miettiä mitä oudot diagnoosit ovat!

No täs mä! Innokas aamuvuorolainen! Kiva mekko, eh?

Aamu siinä sitten hengaillaan, jokainen tekee jotain omiaan, osa makaa tyhjillä potilas sängyillä ja sairaat hoitajat nukkuvat niillä. Täällä ei kuulma sairaslomaa myönnetä jos pystyy omilla jaloillaan kävelemään.. Lääkärikin siellä käy kiertämässä opiskelijapojan kanssa, puhuu potilaiden kanssa paikallisten ”twi” kieltä, kirjaa hyvin huonolla käsialalla jotain papereihin ja antaa hoitajille jatkohoito ohjeita tai kotiuttaa potilaan. Naisten osastolla potilaat viipyvät parista tunnista pariin viikkoon, mutta suurin osa on reippaasti alle viikon siellä, muutaman yön ehkä. Aika huonokuntoisia potilaitakin on lähtenyt kotiin, eräs malaria potilas piti kuskata labraan rullatuolilla maksamaan verikokeensa(juu, kaikki täällä maksetaan itse!)aamulla kun itse kävellessään kaatui suoraan minun syliin ja tärisi kuumeesta mutta iltapäivällä hänet kotiutettiin! Tehokasta potilaiden vaihtumista ainakin..

10 jälkeen aloitetaan peruselintoimintojen mittaus kierros, eli manuaalinen verenpaine mittari, stetoskooppi, kuumemittari ja desinfioitu pumpulipala kärryyn ja potilaita kiertämään! Verenpaine, pulssi, hengitys kerrat minuutissa ja lämpö sitten kirjataan potilaskansioihin. Suomeen tullessa olen tuon manuaalisen verenpaineen mittauksen mestari! :) Potilaita välillä naurattaa kun osa heistä puhuu vain twi:tä ja minä vain englantia ja siinä sitten yritetään elekielellä tehdä selkoa toisillemme että mikä on vikana ja mitä minä haluan mitata. :D Tähän mennessä elekieli on toiminut erittäin hyvin, molempia naurattaa mutta hommat saa tehtyä!

Täällä hoitajat tekevät oikeastaan vain lääketieteellisiä tehtäviä, tippoja, kanyyleita, injektioita, verensokereita joiltakin, verenpainetta yms. Ja labrassa ja apteekissa juoksemista! Potilaiden vaihtuessa sänky pyyhitään veden ja jonkun yleisdesinfiointi aineen avulla, jonka jälkeen puhtaat lakanat ja uusi potilas sänkyyn ja tippa käteen! Harmittaa kyllä etten vielä saa kanyyleita laittaa, niitä täällä saisi harjoitella ammattilaiseksi asti.. :( No kaikkea muuta nyt senkin edestä! 

Potilaille tulee aina omaisia muutama tai iso kasa sängyn viereen. He tuovat ruokaa, leikkaavat vesipulloista oksennusvateja, auttavat vessaan ja pesulle ja keskustelevat hoitajien kanssa jatkohoidosta ja rahanmenosta. Joten sitä ”perushoitoa” täällä ei tule ihan hirveästi treenattua.. :D Ja aina välillä omaiset kerääntyvät potilaan ympärille ja rukoilevat hyvin äänekkäästi ja antaumuksella omaisensa parantumista tuolla twi:n kielellä, täällä perheestä todellakin huolehditaan!

Töiden jälkeen Arja ja kämppis-pariskunta tulivat hakemaan minua suoraan töistä, ja sitten suunnaksi Accra, Ghanan pääkaupunki. Toinen puoli pariskunnasta vietiin lentokentälle takaisin Suomeen ja samalla haettiin Arjan tyttö viikonloppu lomalle kotiin. Täällä suurin osa lapsista ja opiskelijoista opiskelee sisäoppilaitoksessa hieman kauempana kotoa! Käytiin myös moikkaamassa muita suomalaisia, ketkä asuvat Accrassa Arjan vuokraamassa asunnossa. Heidän kanssaan lähden ehkä joku viikonloppu katsomaan niitä Cape Coastin linnoja! Suurin osa opiskelijoista tulee tänne aina vähintään kahdestaan, siksi kaikki paikallisetkin sanovat ”OH WOW, you are so brave!” kun kuulevat että olen täällä yksin. No, brave or stupid! Pitkät matkat on kivempi ja paaljon turvallisempi matkustaa seurassa, mutta täällä Temassa kun osaan kulkea nyt yksin niin on ihan kiva kulkea omia aikojaan miten haluaa ja minne haluaa! Vapaus! :D Vähän kyllä rajoittaa ettei ole ketään korstoa tai kaveria mukana, esim. pimeällä ei ole kovin fiksua liikkua ”obronina” yksin, silloin tottakai helpommin sattuu ryöstöjä ja muuta mukavaa. Joten nyt vielä ajoitan kotiintuloajat klo 18 maihin, koska sen jälkeen pimeys tulee niin nopeasti ettei pihalta nää hakea vettä ilman sähkölamppuja.. Ja lepakot herää ja lähtee lentelemään, ne näyttää aina hyökkäävän kimppuun! Saati sitten löydä oikealle portille :D Mutta turvallisempaa ja fiksumpaakin täällä on liikkua ja matkustaa porukassa, onneksi siis löysin muitakin obroneita pidempiä matkoja varten! :D Muutenkin liikkuessa täällä on aina innokkaita ehdokkaita seuraksi. Hirveä huutelu aina perään, lapset koskettaa mennessään ohi, kaikki tahtoo kaupata jotain (yleensä ylihinnalla), töissä kaikki tahtoo ottaa yhteiskuvia ja lisätä niitä facebookkiin ja kyselee että vienkö heidät suomeen... Lapset on suloisia, heille vielä jaksan vilkutella ja vastailla ”Obroni how are you?” kysymyksiin! Mutta noiden aikuisten huutelun osaa jo ohittaa tyynesti ja ilman huomion kiinnitystä jos ei jaksa koko ajan kulkea käsi pystyssä ja vilkuttaa jokaiselle. :D Joidenkin, varsinkin töissä muiden opiskelijoiden kanssa saa aikaan tosi hyviä ja mukavia keskusteluja! :) 

Tänään ostin jo ekat tuliaiset torilta ja kävin etsimässä ghanalaista mekkoa! Värikäs afrikkalainen mekko on pakko saada kotiin mukaan. :) Ghanalaista suklaatakin tuli ostettua, se kans tuliaislistalle! :D

<3: Ruut

Yello!

Netti ei tuolla 'kotona' toimi ja nyt vasta loysin nettikahvilan missa paasee halvalla hitaaseen nettiin! :D Elossa siis ollaan, vaikka sahkot katkeilee just illalla kun on pimeeta ku sakissa, ja vetta ei oo hanasta tullut 5 paivaan! Mut vetta saa pihalta sailiosta nii saa pestya katupolyt pois hiuksista! :) 

Tassa netti tauon aikana on kerinnyt teha vaikka mita, kuten vierailla vammaisten lasten tuki keskuksessa, accrassa ja tyotkin alkoi sairaalassa maanantaina! Taman viikon olen naisten osastolla, seuraavina viikkoina ne meinaa laittaa mut lasten osastolle ja emergency osastolle mutta saa nahda etta onnistuuko talla lahihoitajan tittelilla vai pyydanko vaan saada olla naisten ja miesten osastolla aikuisten kanssa :) viela on vahan sahlaysta naitten titteli ja paperiasioiden kaa mutta tyot sujuu jo iha hyvin tuolla naisten kanssa! Paljon on malariaa, nestehukkaa ja onnettomuus potilaita hoidossa, muutama hiv potilas myos kaynyt! Kaikki potilas tekstit on latinaksi mutta ihan hyvin sitakin on oppinut tajuamaan :) Ja tyopukuna on valkoinen minun mitoilla teetetty mekko, huvittavan nakoinen, oottakaa vaan kuvia :D

Aurinko paistaa, ensimmaiset palamiset alkaa rauhoittua ja tanaan tuli ostettua ensimmaiset tuliaisetkin torilta :) 

Parempi teksti noista reissuista ja kuvia tulee sitten kun saa netin toimimaan tuolla 'kotona'! Toivottavasti pian :D

<3: Ruut