Ruut in Ghana: Busua & Akwiida, kaksi hyvin potentiaalista paikkaa etsiä minua jos olen kadonnut suomesta

Lauantai, cape coast-busua

Cape Coastissa syötyä Emman kanssa tiet erosi kun hän lähti takaisin Temaan ja töihin, ja minä lähdin Takoradin kautta Busuaan viettämään lomapäiviä rannalle. Trotro täyttyi nopeasti ja palmujen kehystämää tietä lähdettiin Takoradiin kohti. Parisen tuntia matka kesti, kuski oli fiksu ja väisti päätien ruuhkan mutkittelemalla pikkukylien kautta Takoradiin! Matkalla nähtiin kolme erilaista kulkuetta, yhdet kirkon juhlakulkueet ja kahden eri vaaliehdokkaan kannustuskulkueet! Jengi trotrossa alkoi hyppimään, laulamaan, huutamaan ja taputtamaan varsinkin jos lempi ehdokkaan kulkue kulki ohi, itse ei voinut kuin nauraa ja lähteä iloiseen meininkiin mukaan!

Täällä siis on 7. joulukuuta vaalipäivä uuden presidentin valitsemiseksi ja paljon on varoiteltu meitä obroneja että meno voi yltyä tappeluksi asti jos joku menee pieleen, kuten joku peukaloi tuloksia yms… Viime äänestykset ovat kyllä sujuneet rauhallisesti joten toivotaan että kun olen seuraavana iltana matkalla lentokentälle, pääsen koneeseen ehjänä! Vähän salaa elättelen toivoa että lentokoneisiin iskisi joku vika kuitenkin ja saisin jäädä vähän pidemmäksi aikaa tänne… Enköhän suomeen kuitenkin ajoissa joudu, iloisissa merkeissä tähän asti on vaalikulkueet mennyt!

Täällä olen ihan kiinnostunut politiikasta ja ehdokkaista että aina kehittelen töissäkin kunnon keskustelun/väittelyn aikaiseksi eri ehdokkaiden lupauksista ja ketä pitäisi äänestää ja miksi! John Mahama ja Nana Akufo Addo (meniköhän kaikki nimet oikein?) on ehdokkaista eniten esillä, ja suurimmista puolueista ilmeisesti kun rahaa löytyy suuuuuurin mainoksiin joka tien varteen ja kulmaan, tv-mainoksiin, musiikkivideoihin yms… Nana lupaa ilmaista lukiota ja Mahama lisää parempia työpaikkoja ja koulutusta ja vakautta ja terveydenhuoltoa jne… Kysellessä porukka aina jakaantuu tasan, puolet Mahaman puolella ja puolet Nanan puolella! Ilmainen lukio (tai siis ilman niitä lukukausimaksuja, ”ilmainen” peruskoulukin täällä maksaa tarvikkeiden puolesta sen verran ettei köyhemmillä ole varaa laittaa lapsiaan edes peruskouluun) olisi tietenkin hieno juttu, mahdollistaisi suuremmalle osalle nuorista pidemmän koulutuksen ja mahdollisuuden hyviin työpaikkoihin, eikä fiksun nuoren tarvitsisi jäädä rahan takia kotiin peruskoulun jälkeen ja alkaa vaikka myymään hedelmiä tien varressa. Itse olen pohtinut että eikö ensin olisi parempi tehdä peruskoulusta edes vähän halvempi, jos täysin ilmainen ei ole mahdollista, että pienet lapset pääsisivät kouluun ja oppisivat lukemaan ja kirjoittamaan, kun nyt melkein puolet väestöstä (lonely planetin tilasto) ei osaa sitä. Näiden tietojen ja paikallisten kanssa keskustelujen jälkeen itse varmaan laittaisin sormenjälkeni Mahaman kohdalle, vaikka vaalikeskusteluissa ghana-kanavalla veikattiin Nanan voittavan ilmaisen lukionsa kanssa. Kumpaa sinä äänestäisit, Nanaa vai Mahamaa?

Mutta presidenteistä takaisin tien päälle, Takoradiin! Päivän valoa oli vähän yli tunti jäljellä kun löysin Takoradista oikean trotro aseman josta pääsen Agonaan ja sitä kautta Busuaan.

Trotrossa taisi mennä aivot vähän solmuun kun jotenki kuvittelin että Takoradissa oleva asema on nimeltään Agona, josta lähtee suoria kyytejä Busuaan! Joten Busuaa kyselen, joten ihmiset neuvovat minut piiitkään lippujonoon. Tiskille puoli tuntia jonotan ja sinne päästessäni saankin kuulla että tiskiltä saa lippuja vain Accraan, Busuaan mennessäni menen vain seisomaan trotron parkkipaikkaan! ÄH! Auringon valo alkaa karata kun odottelemme suuren ihmisjoukon kanssa trotrota sinne Agonaan, jolla siis luulin pääseväni Busuaan. Pimeä tulee, trotrokin tulee mutta ihmisiä oli odottamassa niin paljon että trotro rynnittiin täyteen ihmisiä ennen kuin kerkisin edes ajatella sen olevan oikea trotro…. Seuraavaa siis pimeässä odottelemaan!

Näytin ehkä hieman hukassa olevalta kun muutamia mukavia miehiä tuli puhumaan ja neuvomaan ja päätettiin tehdä jono trotrota varten! Jonot ja Ghana, ei ihan toimivin idea. Trotrota ei koskaan kuulunut, ja aloin jo olla epätoivoinen että mitäs nyt, pimeä kaupunki ja kohta joudun nukkumaan sillä asemalla. Pari poikaa ketkä olivat kuulleet että tahdon Busualle tulivat yhtäkkiä kiskomaan minua taksia kohti ja sanoivat että he ovat menossa Agonalle, sieltä pääsen Busualle. Ja minä kun luulin jo olevani Agonalla (oikeasti se on siis kylä eikä asema niin kuin luulin) olin taksissa että HÄH, mihin mua nyt viedään ei ei ei nyt kyllä olen matkalla ryöstettäväksi! Pimeälle asemallekaan en tahtonut jäädä yöksi, joten taksiin lähdin ajatellen että parempi tässä nyt on sitten johonkin olla matkalla…

Tie pimeni, pojat eivät puhuneet kunnolla englantia ja minä puristin reppua yliväsyneenä varmana että ilta päättyy huonosti. Pimeällä ja hukassa alkaa kaikki kauhutarinat kyllä laukata mielikuvituksessa! Pahimpaan varautuneena ja pakosuunnitelman autosta juoksuun lähtöön jo keksineenä alkoi katuvaloja näkyä ja kyltti ”Agona 15km” ja liikenneympyrän kuva jossa oikealla luki Busua. I’M ALIVE!!!! Ei mua ryöstetä raiskata ja tapeta sittenkään, olen oikeasti oikealla tiellä! Agonaan päästäessä kättelin ja kiittelin ja halasinkin yhtä pojista niin kiitollisena siitä että he olivatkin ihania ihmisiä! Opaskirja ja rakas huolehtivainen äitini on tehnyt mustakin vähän pahimpaa pelkäävän? No, yksin pimeällä matkustaessa vieraassa maassa tuskin voi olla turhan varovainen, huonolla tuurilla monelle on pahoja juttuja sattunutkin. Sitten taksikuskin kanssa pieni hintaneuvottelu ja matka kohti Busuaa alkaa! Tie oli pimeä, kuoppainen ja mutkainen mutta silti haukotteleva kuskini ajoi yli 100km/h, jos joku kaipaa uusia rallikuskeja talliinsa, täältä löytyisi monta hyvää ehdokasta!

Busuassa kuski ajaa hienon hotellin pihaan. 120dollari yö, WHAT! Ei ihan budjetissa, ei ollut edes noin paljon rahaa mukana, toihan on yli 250cediä! Reppu vaan selkään ja pimeää kylää (sähkökatkos…) kävelemään ja hotellia etsimään. Seuraava, 120cediä, ei onnistu. Seuraava, täynnä. Seuraava, kiinni. Seuraava, täynnä! Kiltti tarjoilija neuvoi tämän epätoivoisen rannalla nukkumiseen valmistautuneen turistin kuitenkin vielä yhteen paikkaan mitä en edes tajunnut hotelliksi ohi kävellessä. JA VAPAA HUONE! JA OMA SUIHKU JA VESSA! JA VAIN 30CEDIÄ!!!!!! Halasin paikan omistavaa naista kun hän vei minut huoneeseen. JA AAMUPALA KUULUU HINTAAN! Täydellistä <3 Sähkölampun (jonka halaamani omistaja vielä antoi) valossa suihku ja nukkumaan, sänky ei ole koskaan tuntunut niin ihanalta!

Pelastava huone <3

Sunnuntai-Maanantai, Busua

Aamulla banaani pannareiden voimalla rannalla makaamaan. Olipa ihanaa olla perillä ehjänä ja alkaa lukea hyvää kirjaa aurinkotuolissa kaikessa rauhassa ja välillä käydä meressä viilentymässä, olisikohan tuntunut noin hyvältä ilman haastavaa matkaakin? :D Takoradin asemalla minua auttaneet miehet soittivat vielä perään seuraavana päivänä ja varmistivat että olin hengissä perillä, ja mukava baarinomistaja antoi aurinkotuolin ilmaiseksi päiväksi ja kyseli koko ajan tarvitsenko jotain. Ihania ihmisiä! Vaikka kaikki alkoivatkin vähän soitella perään ja kutsua rakkaaksi sen aamun jälkeen, valkoinen tyttöystävä ei ois pahaks! Mutta tohon kosiskeluun on niin tottunut että se ei enää edes häiritse, ohittaa vaan tai ottaa täysin huumorilla ja vetää koko homman ihan leikiks! Täältä olisi HYVIN haastava löytää oikeasti kumppani josta olisi varma ettei se ole kanssani vain koska olen valkoinen=rikas. Ajan kanssa varmaan selviäsi oikeat motiivit kaikilta! Helpommalla kuitenkin pääsen kun sanon tuntemattomille että olen kihloissa, minulla on hyvin mustasukkainen mies suomessa ja hän on juuri matkalla tänne, tulee huomenna! Eikä minulla myöskään ole puhelinta tai numeroa täällä. Enkä ole facebookissa. Ja sähköpostikin reistailee! Perus kysymykset, varsinkin taksikuskeilta tai nuorilta pojilta trorossa on ”Where are you from, are you married, do you have a phone number, what do you like ghana?” Yllättävän usein juuri tässä järjestyksessä!

Banaani-suklaa pannarit aamupalaks, nää oli herkkua!

Hyvä kirja ja aurinkotuoli <3

Busualla olin 2 yötä ensin yksin kunnes Ninnu liittyi seuraani. Yksin matkustaminen ja hengailu siellä oli todella mukavaa! Tätä voisi alkaa harrastamaan useammin, tosi positiivinen kokemus! Suomessa ollessa en olisi ikinä ajatellut että voisin mennä yksin syömään ulos mutta tuolla menin montakin kertaa, ja se oli tosi mukava kokemus! Tuntui että paremmin tutustui uusiin ihmisiinkin kun oli yksin liikkeellä. :) Siellä ollessa tuli monia hetkiä kun tunsin oikesti olevani super onnellinen juuri siellä ja juuri siinä!

Valaistumishetkistäni kuitenkin takaisin matkaseuraan, jonka kanssa vaihdettiin yöpaikkaa yhteen rannalla oleviin bungaloihin ja sieltä minä lähdin surffikurssille! Parin tunnin mittainen tunti jossa minua ja saksalaista tyttöä opetti joku paikallinen monta surffikisaa voittanut poika, ja tosi hyvä opettaja olikin! Sai nimittäin opetettua minulle että miten sen laudan päälle päästään seisomaan siellä aallon kyydissä, jee! Trooppinen myrskykin tuli oppitunnin lopussa mutta hulluista aalloista me vaan innostuttiin kunnes alkoi sataa niin kovaa että silmiä oli vaikea pitää auki ja pisarat sattui osuessa ihoon. Tosta vois alkaa uutta harrastusta kehittelemään ympäri maailmaa! :)

Tiistai-Torstai, Akwiida

Seuraavana aamuna päätettiin lähteä Akwiida Beachille, uusia palmuja katselemaan! Kamalin tie sinne johti tähän mennessä, oli sen verran pomppuinen ja kuoppainen ja kalteva että ihme ettei trotro kaatunut ja minä en ollut kaukana aamupalan palautuksesta sinne trotron takapenkille… Mutta perillä, Green Turtle Lodge, ekologinen lomakohde odotti meitä ihanalla rannalla ja ihanan näköisellä paikalla muutenkin! Harmi vaan että, tadaa, se oli täynnä……… Note to myself: Opettele varaamaan huone etukäteen! Kiva työntekijä kuitenkin ehdotti meille pientä budjetti huonetta, ”staff room” vain 12cediä yössä, yhteisillä suihkuilla ja vessoilla joten sehän sopi, takaisin sille tielle ei lähdettäisi! Huoneessa oli tasan kaksi sänkyä eikä ovessa lukkoa mutta se oli ainoa mitä me tarvittiin, suihkut oli kuitenkin ihan vieressä ja vessatkaan ei kaukana .:)

Käytiin myös auringon nousun aikaan veneretkellä mangroove-"suolla", eli joella soudeltiin jossa ympärillä kasvoi mangroove puita hyvin tiheästi!

Pomppuisen tien jälkeen ihana näky <3

Uskonto on täällä kyllä näkyvissä joka kaupan ja parturin nimissä sekä autojen takalasissa mutta tämä hämmensi... :D

Katossa tuuletusaukot joten mitä me tuulettimella tai hyttysverkolla, heh!

Auringon nousu

Tälläisellä paatilla lähdettiin mangroove metsään soutelemaan!

Akwiidan kylä aamulla

Auringonnousua joella

Mangroove metsää Ghanassa vai suomalainen mökkimaisema?

Noi mangroove puut kasvaa siis joen pohjamudissa, ja päärungon kasvettua isoksi ne oksat alkaa kasvaa takaisin pohjamutaa kohti! Ja kasvaa sen verran tiiviisti ettei tuonne metsään ole mitään mahdollisuutta mennä kävelemään...

Sairas rapu, puklaili suolavettä? Paljon rapuja ja hämähäkkejä ja lintuja oli souturetkellä!

Suihku, taas palmun lehden alla, näitä jää ikävä!!

Kompostoivat yhteiset vessat, mökkifiilistä taas!

Älä syö kilpikonnia! Niinkuin täällä yleensä tehdään.... Tuolla pystyi siis bongaamaan kilpikonnia munimassa mutta meidän aikana täysikuu pelotteli kilpparit pois!