 |
| Ghana, Kotokan lentokentän lounge |
 |
| Loungea! Miten noi pysty olemaan t-paidoissa, ilmastointi oli niin kylmällä että mulla oli kaikki vaatteet päällä mitä kassista löyty ja silti tärisin kylmästä! |
 |
 |
| Koneessa saatiin kuulokkeet, tyyny, peitto ja hammasharja, hyvä varustus yölennolle. Loput cedit sai laitettua kirjekuoreen hyväntekeväisyyten! |
 |
| Tunnelma valaistus koneen nousua odotellessa... |
 |
| Kaunis Ghana <3 |
 |
| <3 |
Lämpimään ja kosteaan ilmaan kerkisi tottua liiankin hyvin, lentokoneessa olin ihan jäässä, ilma oli niin kuivaa että iho kuivui paperiksi ja nukkuminen ei onnistunut koska tunsin koko ajan tukehtuvani siihen kuivaan ilmaan! Astmalääkettä ja rasvaa nenän limakalvoille mutta silti.... Siinä meni loppulento vähän henkeä haukkoessa, veden, rasvan ja astmalääkkeen hetkellisen helpotuksen turvin.
No heathrow:lle lontooseen laskeudutaan varhaiseen aamulla, ja apua sitä kylmää ilmaa mikä koneen ovien ulkopuolella odotti! Hengitys alkoi heti kuitenkin tuntua taas helpolta! Kaupat olivat jo auki turvatarkastuksen jälkeen ja joululahja ostoksia oli tarkoitus tehdä. Se tavaranmäärä sai vain pään pyörryksiin, miten paljon tavaraa ja miten turhaa tavaraa! Pari tuntia kiertelin, otin tuotteita, kiertelin, vein ne takaisin, kiertelin ja palautin ja kiertelin ja palautin. Lopputulos kuitenkin oli iso lasku visalle ja kädet täynnä ostoskasseja... Hämmentävää. Ihmiset alkoivat puhua suomea ympärilläni, kaikilla oli hienoja vaatteita ja kalliita käsilaukkuja ja KAIKKI OLIVAT VALKOISIA! Tunsin olevani niin väärässä paikassa.
 |
| Peppermint kaakao, mmh! Länsimaisia hienouksia, ja turhuuksia... |
 |
| 8.30 aamulla ja olin jo shoppaillut kädet ja repun piinallisen täyteen! Ja koin siitä tosi huonoa omaatuntoa, näin käy kun tulee länsimaihin tavaranpaljouteen...... |
 |
| Heathrow loungea |
Lento meni nopeasti, koko lennon tuijotin taas ikkunasta ulos. Suomeen lento saapui klo 16 jälkeen mutta aurinko alkoi laskea ennenkuin me aloimme laskeutua! Mitä, nyt jo pimeää.... Näin sitä unohtaa millaisessa talvessa on koko ikänsä kasvanut! Suomessa siis pimeää ja lumista. Lumen määrää ihmettelin ääneen viereiselle pariskunnalle, minulle oltiin vain etukäteen kerrottu että "vähän lunta, sulaa varmaan pois!" Mitä vielä, maa ihan valkea ja kunnon kinokset! Lentokoneesta käveltiin itse pihalle ja siinä rappusilla olin taas niin jäässä...
Matkalaukut löysi perille ja aulassa äiti ja kummitäti odotteli talvivaatteiden kanssa! Mukana myös jättimäinen pinkkiin villapaitaan puettu virtahepo pehmolelu, äidillä oli vissiin ikävä! :) Koko menomatkan lahteen ihmettelin ääneen lunta ja suomea ja selitin mitä nyt olisi Ghanassa tehty tässä tilanteessa ja tossa tilanteessa! Kuten olette jo ehkä huomanneet tekstistä, olen tällä hetkellä juuri sellainen ärsyttävä "Meillä afrikassa....." "Afrikan lapset kuolevat nälkään!" kommentteja heittelevä hippi... Saan vielä joltain kaverilta nenääni ennen joululoman alkua!
Lahteen päästessä äiti jää parkkaamaan autoa ja minä lähden tavaroiden kanssa kämppääni kohti. Talvivaatteita riisuessa ihmettelen eteisessä outoja kenkiä ja kynttilän valoa. Olohuonetta lähestyessä alan kuulla naurua, ja siellä olohuoneeni matolla istuu kynttilänvalossa kaikki lahdessa asuvat parhaat ystäväni!!! MITÄ! Paras yllätys ikinä ikinä ikinä ikinä, kiitos rakkaat <3 Suomeen paluu ei tuntunutkaan enää niin masentavalta, se ilta ja pari seuraavaa päivää meni yllätyksen takia hymyillen! :)
 |
| AFRIKKAKAKKU! <3 Kiitos äiti! |
 |
| Tärähtäneet maailman parhaat ystävät <3 |
Ghanaan mennessä oikeastaan tiesin tasan minne olin menossa. Olisin saanut Ghana aiheisesta kokeesta 10+ ennen lähtöä, sen verran pohjatietoa oli haettu ja luettu! Kulttuurishokkia ei siis mielestäni tullut. Asioiden erilaisuus ei iskenyt yhtäkkiä tajuntaan kun tiesin siitä, nyt vain näin sen ja se kyllä oli vaikuttavaa. Vietin tavallaan kuherruskuukautta Ghanan kanssa, kaikki siinä maassa tuntui kuin kodilta.
Suomeen tullessa vain kulttuurishokki taisi tulla ja taitaa olla edelleen päällä! Tiistaina koulussa alkoi todellisuus iskeä. "Olen suomessa...." Sain jo muutamilta ystäviltäni pienet närkästyneet saarnat tästä suomi-masennuksesta ja afrikasta puhumisesta! Täällä kaikki on niin erilaista. Täällä kaikki on niin hyvin! Täällä valtio oikeasti toimii. Täällä meillä on niin paljon kaikkea että se asioiden paljous sairastuttaa meitä. Ja minusta tuntuu ihan uskomattomalta että ihmiset jaksavat valittaa pienistä asioista melkein täydellisessä elämässään ja opettajien suurin huoli oppitunnilla on oppilaiden puhelimen käyttö opetuksen aikana. Entäs ne kaikki jotka näkevät nälänhätää tai eivät ikinä pääse kouluun ja opi lukemaan? Miten kaikki voivat olla ajattelematta niitä! Tiedän että kuulostan todella ärsyttävältä kukkahattu-hippi-maailmanparantajalta ja sitä nyt olenkin :D Mutta tältä nyt vaan tuntuu!
Ei kaikkien pidäkään ajatella maailman vääryyksiä koko ajan. Ei se maailmalla oleva nälänhätä tai köyhyys siitä parane että minä kaikille kerron siitä. Kyllä kaikki niistä tietävät! Se vain oli niin eriasia kun ne näki omilla silmillään. Ja Ghanassa asiat on hyvin afrikan maaksi! Lukutaidottomien, hiv-tartuntoja kantavien tai köyhien määrät eivät todellakaan ole suurimmat. Silti sekin köyhyys mitä siellä näki palaa mieleen salamana kun joku valittaa jostain. Vaikka valittaisi ihan aiheesta! Mutta pikkuhiljaa itsekin alan tottua tähän että hanasta tulee vettä, ja se on lämmintä, sähköä tulee koko ajan ja kadulla ei nuku ihmisiä. Voin myös roskien viennin ajaksi jättää asuntoni oven auki ilman että se voisi olla tyhjä kun palaan takaisin, olla auton kyydissä ilman suurempaa pelkoa siitä että kuolen/tapan jonkun(täällä noudetetaan liikennesääntöjä!) tai joku tulee ja vie sen auton. Täällä on myös kiinteät hinnat, joten kukaan ei yritä huijata minulta rahaa! Kylmäänkin alkaa tottua ja alan itsekin valittamaan kylmistä varpaista ihan kunnolla. Kyllä se hippi-kukkatäti-maailmanparantaja vielä menee takaisin matkalaukkuun!
Kaikkeen tähän en kuitenkaan halua tottua! Haluaisin pitää kiinni siitä rennosta elämänasenteesta mitä afrikassa harrastetaan. Stressitasoni tipahti satasesta nollaan matkani aikana. Kyllä ne asiat järjestyvät. Ei minun tarvitsisi nostattaa verenpainettani koulussa suorittamisen takia. Suomessa muutenkin me ollaan aika suorittajia! Homma nopeasti ja tehokkaasti alta pois ja sitten sama homma uudestaan. Työ on meille monelle elämä. Hienoa jos työstä nauttii! Mutta itse olen viettänyt hyvin unettomia öitä koulun tai töiden takia välillä, ja oikeastaan turhan takia. Kouluun palatessa tunsin heti suuren stressin hiipivän mieleeni. Pitäisi valmistua keväällä, missä vaiheessa opinnäytetyö, miten saan luettua kokeisiin, päättöharjoittelusta pitäisi saada hyvä arvosana, ammattikorkeaankin pitäisi ehkä hakea..... Senkin takia olen vähän vastahakoinen sopeutumaan takaisin suomeen koska haluan pitää tästä uudesta asenteestani kiinni! Koska sillä asenteella olen oikeasti onnellinen (joojoo kukkahattuhippimaailmanparantaja puhuu taas...Mutta tää on onnellinen sellainen!). Mitäs sitten vaikken valmistuisi just kolmessa vuodessa? Mieluummin opiskelen vähän pidempään kuin sairastutan itseni stressillä. Olen nimittäin hyvin stressaava persoona ja perfektionistin vikaakin löytyy, verenpainetauti odottaa tulevaisuudessa ihan varmasti!
Matka oli siis yksi nuoren elämäni kohokohdista kiistatta. Sieltä jostain matkan varrelta löysin itseni ja sen mitä oikeasti tahdon tehdä! Ja näin olen onnellisempi. Eikös se ole elämän tarkoitus loppujen lopuksi?
Kukkahattuhippimaailmanparantaja kiittää kaikkia matkan hengessä mukana olleita! Ja suunnittelee uutta reissua jo ahkerasti :)
<3: Ruut
Ihana kirjoitus, kiitos että saatiin olla matkalla mukana :) On varmasti vaikuttava kokemus ja hienoa että pääsit sisälle paikalliseen kulttuuriin. Maailmassa on paljon tutkittavaa, innolla odotellaan jo seuraavaa reissua ja postauksia ;)
VastaaPoistaLämmintä Joulun odotusta <3
Kiitos mukana olosta! Hyvää joulua teillekin! <3
PoistaJäi mieleen, kun kirjoitit tuosta, että länsimaissa vain ihmiset sairastuu, kun on niin paljon kaikkea.. Kun kaikki on niin hyvin.
VastaaPoistaMullle heräsi kysymys, mitä ajattelet sitten esimerkiksi anoreksiasta? onko se susta oikea sairaus?
Anoreksia ja muut syömishäiriöt on mielestäni _ihan oikeita_ sairauksia. Ei se psyykkinen sairaus sillä parane että kaikki syömishäiriöiset lähetettäisiin afrikkaan katsomaan lapsia kellä ei ruokaa ole, ei todellakaan. Jokainen sairastuu syömishäiriöön vähän eri syistä, ei länsimaalainen yhteiskunta ole siihen aina syynä. Sairauden vähentymistä tuskin edistää länsimainen laihuuden ihannointi, mutta se ei sitten liity taas tähän tavaranpaljouteen suorasti. Mutta tavaranpaljous sairastuttaa ihmisiä tietyllä tavalla(ei yleistetä kuitenkaan!), ajatellaan vaikka ylipainoa. Ennen ruokaa ei ollut niin paljon tarjolla tai olemassa, suomessakaan, että ihmisten oli mahdollista syödä itsensä sairaalloisen ylilihaviksi, mitä amerikassa, suomessakin kasvamassa määrin, nykyään näkee. En kuitenkaan tarkoita että kaikki terveysongelmat häviäisivät jos puolet tavarastamme otettaisiin pois, tavaranpaljouden myötä jotkut asiat ovat parantuneet huomattavasti kun taas toiset huonontuneet. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin siis. :)
Poista