Hoo, Akosombo & Shai Hills

Perjantai 9.11.

Perjantaina oli pakko lähteä töistä vähän aikaisemmin sinne maahantuloviranomaisten luokse passin, viisumin jatko anomuksen ja passikuvan kanssa. Accraan siis suunta! 

Ghanan tämä viisumi asia on kyllä vähän rahastusta... 

Ensin siis ennen Ghanaan saapumista pitää saada viisumi Tanskasta, kokonaisuudessaan n.100e. Sillä saa 3kk oleskeluluvan, olevinaan. Kentällä turvatarkastuksissa viranomainen sitten iskee viisumisi viereen leiman, johon kirjoittaa 30päivää tai 60päivää. Minä lyhyemmän tikun vetäneenä menen siis 30päivän sisällä leiman saamisesta Accraan maahantulovirastoon maksamaan 40cediä eli alle 20euroa että saan oleskella täällä loppuun asti. Tähän tarvitsen joltain ghanalaiselta anomuskirjeen oleskeluni pidentämiseksi. Narh-Bitassa Mr. Evans kirjoittaa ne kaikille opiskelijoille onneksi!

Sitten virastossa täytän samanlaisen hakemuksen kuin viisumia ensi kertaa hakiessa uudestaan, annan passini virkalijalle ja sinne passi sitten jääkin 2viikoksi. Taas olen passiton! Ehkä ne hävittää sen ja saan jäädä tänne vähä pidemmäks aikaa! Toive joka vois toteutuakin täällä.. :D

Viisumille jatkoa!

Siellä se leima ja 30 kummittelee..... Ensi kerralla kun tuun tänne, annan viranomaiselle kentällä passin välissä parikymmentä euroa nii ehkä onni suosii pidemmällä leimalla. :)

No passi tallessa ja matka jatkuu! Käytiin sitten nappaamassa ex-kämppis Ninnu kyytiin Osusta, eli vähän länsimaalaisemmasta kaupunginosasta. Siellä oli obroneita katu täynnä ja smoothie baareja ja muita hienouksia! Onneksi asun vähän enemmän paikallisten keskellä... Sitten vähän shopping! Woodinin afrikka printti kankaita lähti aaaika monta metriä mukaan, saa nähdä mitä ompelija niistä saa taikoa kotiin! ;) 

Viereseltä torilta tarttui taas vähän tuliaisia mukaan, afrikkalaisia "lannehelmiä"! Kuvaa en näistä ole oikein saanut keneltäkään, mutta kuka teistäkään antaisi jonku turistin kuvata pitsipöksyjään? :D Täällä naisen seksikkäin kohta on lantio, ja on erittäin epäsopivaa jos naisella näkyy tuo seksikkäin kohta eli navan ja takapuolen välinen iho! Sitä kohtaa tykätään kyllä myös korostaa salaa, näillä lannehelmillä! Eli pieniä helmiä paljon pitkässä nauhassa joka sitten solmitaan lanteille. Pienille lapsillekin laitetaan näitä ja aikusilla naisilla on sitten hienompia ja koristeellisempia. Näiden sanotaan olevan salaisuus afrikkalaisten naisten hyvin muotoutuneeseen takapuoleen! Tiedä sitten siitä... :D Toimivat ne myös lihomisen estäjinä, jos helmet alkavat puristaa on aika lopettaa syöminen! Lapsilla helmien pieneksi jäämisellä seurataan myös normaalia kasvua, mittanauhoja täällä ei ennen ole ollut eikä nykyäänkään ole joka taloudessa. :) 

Sitten Accra mall:lle! 

Accra mall, sisältää pienen euroopan. 

Ghanan korkein rakennus! 20 kerrosta oisko? Ei ihan pilvenpiirtäjä vielä.. Toivottavasti rakennettu paremmin ku romahtelevat kauppakeskukset!

Sininen trotro! Aika iso trotro, yleensä ei ihan näin pitkiä!

Ghana suklaata! Vasemmalla oleva merkki on JOKA PAIKASSA täällä. Tuolilla jolla istun, kadulla, ruoassa, autoissa, vesipulloissa, vaatteissa.... Nimeltään "Gye Nyame", eli The Supremacy of God / Only God jne. Näitä symboleita on monia erilaisia, yleisimpiä ehkä kymmenen? Niitä löytyy kaikkialta kun alkaa katsoa! 

Lauantai 10.11.
Ho
Aamulla auringon noustessa kuski saapui viemään meitä Ho-nimiseen kaupunkiin missä meitä odotti hautajaiset. 

Pohjoisempaan mennessä alkoi kasvillisuus lisääntyä ja vuoret kasvaa!

Tiellä matkaa hidasti apinat!

Kylien läpi ajaessa näkyi myös niitä savimajoja!

 Perille saavuttiin hieman myöhässä, kuten hyvin moni muukin! Kirkkoon sitten päästiin kolehdin keruun aikaan, eli cedi kouraan ja laulaen ja tanssien kierrettiin kirkkoa kunnes päästiin alttarille laittamaan raha vatiin. Surua täällä ei hirveästi havainnut, meno ei ehkä kuitenkaan ollut ihan yhtä iloista kuin normaaleissa jumalanpalveluksissa kuulma. Laulua riitti silti, ja alttarilla oli lähemmäs kymmenen pappia jotka kaikki saarnasivat vuorotellen. Saarnat ja laulu olivat pääasiassa heimokielellä, joten hirveästi mitään ei ymmärretty!

Kirkossa oli tungosta.

Vainaja oli sotaveteraani, joten armeija marssi parikin kertaa edes takaisin käytävää. Armeijan soittokunta oli säestämässä laulua ja hautasaattuetta. Kuka bongaa kuvasta suklaalevyssäkin olleen symbolin?

Hautajaisten värikoodia!

Hautajaisten värikoodi oli musta ja valkoinen, ja suurimmalla osalla niitä olikin. Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy miehiä ja naisia tuossa musta-valkoisessa kankaassa, joka on kuvioitu vainajan heimon kuviolla. Hautajaisvärejä on kolme: musta, valkoinen ja punainen. Ruskea ja muutkin vähän sinnepäin värit käyvät myös, varsinkin jos ei ole vainajan tai vainajan perheen kanssa kovin läheinen. Valkoinen tarkoittaa iloa, jota pidetään vanhojen ihmisten kuollessa. Punainen ja musta ovat surun värejä, joita pidetään sitten enemmän nuorempien kuollessa. Tämäkin teoria on vähän sovellettavissa, kun heimojen omat hautajaisvärit vaihtelevat. Toisella puolella Ghanaa hautajaisissa on aina punaista, toisissa aina valkoista. Mutta näihin heimokuvioituihin kankaisiin ja asujen tekoon käytetään todella paljon rahaa!

Vauvakin oli hautajais väreissä, eli valkoinen, musta ja punainen! Näin täällä kannetaan kaikki juniorit, ei tarvetta rattaille!

 Kirkosta sitten mentiin suoraan juhlapaikalla. Pieni osa juhlaväestä meni hautaukseen, mutta suuri osa hautajaisvieraista saattavat kuulma skipata sekä kirkon että hautauksen ja ilmestyä vain juhliin, jossa sitten annetaan vainajan perheelle rahaa. Ja se on se tärkein, antaa vähän rahaa ja näyttäytyä, sen jälkeen voi jäädä paikalle odottamaan iltaa ja tanssimista, tai poistua paikalta! Me olimme kirkossa loppuseremonian, tulimme syömään, annoimme rahaa, tervehdimme vieraita ja lähdimme jatkamaan matkaa! Bändi alkoi lähtiessämme soittamaan vähän menevämpiä biisejä, joten kahden tunnin päästä siellä olisi ollut bileet! Juhlat tosin jatkuvat vielä seuraavana päivänä, ilmeisesti syömisen merkeissä taas. Kallista vainajan perheelle! Joskus vainajaa saatetaan säilyttää ruumishuoneella jopa vuosi, arvovaltaisempia pidempäänkin, että keritään järjestää kunnon juhlat. Mitä iloisemmat hautajaiset, sitä parempi kuoleman jälkeinen elämä! :)

Hautajaisissa oli ghanalaisten ruokien buffet. Kanaa, kalaa eri tavoilla, riisiä, riisiä pavuilla bankun tapaista "maissileipää", tulisia kastikkeita, SPAGETTIA, sisälmys soppaa....

Akosombo
Hautajaisista suunta sitten takaisin Temaan päin, mutta matkan varrella käytiin Akosombossa, kauniissa itsenäisessä kaupungissa jossa volta-järvi sijaitsee. 

Superkallis laiva vuokrattavana ja kalojen kasvatusta.

Tuolla ois kiva makoilla päivä!

OBRONI hautajaisvaatteissa

Volta-järveä, pato, metsää, vuoria...

Shai Hills

Shai Hillseillä jäätiin hotelliin yöksi että aamulla päästiin ennen kuuminta aurinkoa kiipeämään vuorelle! Hotelli oli ihan siisti, mutta jotkut moskiitot tuolla kyllä pisteli sellasia paukamia että vieläkin näytän paisetautiselta!

Vaeltamaan! Ensin vastaan aitauksessa turisteista tykkääviä strutseja!

Varjoisia polkuja pitkin....

...takaisin savannille!

Koko ajan matka oli ylöspäin, ja maisemat paranivat! Sääkin kuumeni, kyllä siinä kiivetessä hiki valui!

Ensin ylös, sitten alas! Vuorikiipeilijää minusta ei tule, oli sen verran haastavaa!

Tuhatjalkainen! Näitä oli varjoisessa mäessä miljoona, sai vähän varoa mistä otti kiinni.....

PERILLÄ! Tätä luolaa me kiivettiin katsomaan. Ihan hieno, kiipeäminen oli kyllä ehkä kivempaa :D Ei se määränpää vaan se matka siis! Shai-heimot asuivat näissä luolissa ja vuorilla piilossa brittejä orjamarkkinoiden aikoihin. 

Vauva! Alle kuukauden ikäinen hörökorva :) Takana äiti ja isi tekevät toisilleen kirpputarkastusta!

<3: Ruut