Shoppailua, töitä ja mahakipuja!

2.11.12

Töistä pääsin vähän aikaisemmin kotiin, joten Arjan tytön kanssa päätettiin lähteä Accraan Makola-torille. Matkaan lähdettiin ihan oikealla bussilla, joka tuntui kyllä olevan uransa loppusuoralla ryminästä päätellen… Mutta hyvin se kaikki Teman pikkutiet kesti, taksiakin kolhaistiin ahtaassa mutkassa  ja moottoritiellä Accraan mentiin tuhatta ja sataa ja silti ehjänä perillä, bussi ja me! Täällä nuo moottoritiet eivät ole kovin hyvä kuntoisia joka kohdasta, koloja, reikiä ja pomppuja niin että heikommat autot hajoavat tien varteen!

Mutta Makolan kohdalla kyydistä pois, ex-ghana-kämppikseni messiin mukaan ja ostoshelvettiä kohti! Kirjaimellisesti. Makola on siis suuri tori alue, jossa on ruoka-, koru-, vaate- ja kenkäosastot sekä kaikkea muuta kivaa. Ja joka kojulla on hyvin aggressiivinen myyjä! Ahtaita kujia, myyjät tarttuu käsistä ja vaatteista kii et saa sun huomion, hirvee huutelu, liikaa ihmisiä, tyrkyttäviä myyjiä, kenkä myyjät alkaa ottaa sun kenkiä ite pois jos katselet uusia…. Huhhuh! Ja jos jotain haluat, kysyt hintaa, saat obroni –hinnan! Eli todella paljon kalliimmalla kuin paikalliset. Tinkiminen alkakoon… Myyjät ei helpolla luovuta alussa, suomalaisella sisulla pitää vain puhua ja puhua ja sitten ehkä pääsette hyvään hintaan, jonka jälkeen myyjä on vihainen koska ei saanut ylimääräistä rahaa tarpeeksi. Tinkiminen ei oo mun juttu! Paikalliset vielä kiihtyessään alkaa vaikuttamaan tosi vihaisilta ääntä korottaessaan. Ostoskeskukset kiinteillä hinnoilla on paras keksintö sitten astianpesukoneen! Joita kumpiakaan täällä ei juurikaan ole.  :D Mukaan Makolalta tarttui muutama lisätuliainen, ja hyvin väsynyt olo!

Tuolla parkkipaikan takana aurinkovarjojen alla odottaa ostoshelvetti! Tuolla ymmärtää miksi miehet inhoavat shoppailua...

Makolalta otimme trotro:n hienoon ostoskeskukseen, Accra mall:lle! Ja hieno se olikin, suunniteltu ilmeisesti juuri länsimaisille ja rikkaammille paikalliselle. Ostoskeskus sisälsi siis mm. elokuvateatterin, kunnon ruokakorttelin, muutamia tavarataloja ja isompia ruokakauppoja, vaatekauppoja halvempaan ja kalliimpaan makuun ja muutaman afrikka-tavaraa, kuten kankaita myyvän liikkeen. Pari hametta lähti halvalla mukaan! Afrikkalaiset kankaat jäivät kummittelemaan mieleen niin joku päivä pakko mennä ostamaan pari metriä kotiin mukaan. :) Tai teettää niistä täällä laukku tai huivi tai mekko ym., kuten paikalliset tekee!

5.11.12

Ihmeen hyvää ollakseen melkein terveellistä! Kuka löytää Ghanan lipun?!

Tälläsissä pusseissa myydään juomavettä!

Ghanalaista suklaata, mmmh <3

Working lunch! Ghanalaista banaania ja pähkinöitä :) Näitä ne myy aina yhdessä!

Tuossa yllä vähän ghanalaista ruokaa! Paikalliset syö sairaalassa ainakin sellasta ”pussipuuroa”, lämmintä velliä mikä on pussissa ja sieltä se sitten juodaan. Mä olen tylsä, ja syön kotona ghanassa tehtyä smoothieta. :D Mulla on muutenkin ollut nyt pari päivää vähän heikko olo aina välillä, mahassa kiertää ja heikottaa eikä ruoka oikein maistu joten nyt odotan parempaa oloa ennen mahan rasitusta uusilla makuelämyksillä.

Töissä oli sitten uusia tuulia! Osastolle tuli kolme paikallista sairaanhoitaja opiskelijaa ja tänään kestokatetroitaisiin nainen.

Hoitsujen opiskelu asut! Vielä vanhainaikaisempaa kuin meidän puvut, ihania! :D Huomatkaa taustalla kiireinen osasto, tuona päivänä oli 5 potilasta koko osastolla :D

Täällä tavoitellaan steriiliä työtapaa yllättävän hyvin ja yllättävän monessa asiassa! Käsien pesu on kaikilla takaraivossa todella hyvin. Steriilejä hanskoja käytetään osien haavojen hoidossa, sisätutkimuksissa ja katetroinnissa ainakin. Työntekijät aina vastailevat kysymyksiini työtavoista ”Yes… But this is Ghana!” Menetelmät ehkä eri, mutta samaan lopputulokseen päästään kuin suomessakin.

Pitkä katetri, virtsapussi, puhdistusvälineenä pumpulia ja steriilit hanskat!

Katetrointi sitten tapahtui hieman eri tavalla. Meillä (=paikoissa joissa olen työskennellyt) katetria ympäröivään pussiin laitetaan yleensä kylmää vettä/keittosuolaa, että katetrissa oleva liukaste aktivoituu ja katetri hieman jäykistyy asetuksen helpottamiseksi. Täällä katetria ei kasteta minkään sortin nesteeseen, ”kuivilla sisään”. Suomessa muutenkin naisille ja miehille on eri pituiset katetrit, nyt laitettiin miehen katetri naiselle. Toimiihan se niinkin! Suomessa katetrin virtsaputkeen menevään osaan ei kosketa käsillä, steriileillä bankseilla voi välillä avittaa. Täällä tuo kuiva katetri otettiin steriiliin hanskaan kiemuralle, ja alettiin ujuttaa virtsarakkoa kohti. Puudutteen ja liukasteen puuttumisen näki kyllä potilaan kasvoista, auts! Ballonki sitten täyteen keittosuolalla virtsan kulkiessa. Hoitajat siellä ruudun toisella puolella tietävätkin että naisen anatomia voi olla hieman haasteellinen, ja katetreja voi mennä välillä muutamakin ”väärään paikkaan”. Täällä potilas itse maksaa oman katetrinsa ja virtsapussinsa, ja sitä katetria on vain yksi, joten sen on parempi osua ensimmäisellä kerralla oikeaan paikkaan, muuten siitä steriilistäkään käsineestä ei ole hirveästi hyötyä uudella yrityksellä. Suorituspaineita!

Selitin hoitajalle toimenpiteen jälkeen suomalaisen tekotavan erot, hän kuunteli kyllä mielenkiinnolla mutta keskustelu päättyi taas: ”Yes we know, but this is Ghana so we can do it like that!” Heh.. :D

7.11.12

Aamulla teki niin paljon mieli jäädä nukkumaan, alan ilmeisesti tottua Ghanan aikaan, suomen ajasta -2 tuntia. Ennen ei tehnyt mitään vaikeuksia herätä kuudelta koska suomessa kello oli jo kahdeksan! Ylös ulos ja töihin siis. Omaa ohjaajaa tuolla sairaalassa minulla ei ole, joten ylihoitaja sanoi että sitten kun haluan mennä tutustumaan eri osastoihin, kävelen vain osastolle ja jään sinne. Tämän päivän vietin sitten lastenosastolla! Seinillä oli maalauksia, julisteita, piirroshahmoja, ihanan pirteä tunnelma! Lapsia paikalla oli 6, yksi kouluikäinen aikuisten sängyllä ja muut alle 5-vuotiaita lasten sängyissä. Kaksi oli liikenneonnettomuuden takia osastolla, muut malarian. Malaria tuo joka osastolle eniten ihmisiä kuulma! Itseäni yllätti miten pahaan kuntoon malaria paikallisetkin saa, kun ennen ajattelin että he ovat ”tottuneet” tautiin ja meihin obroneihin se sitten iskee pahemmin.

Lastenosastoa ja sairaanhoidon opiskelija

Lapsilla oli kivaa sairaalassakin!

Lapset olivat ihanan pirteitä, leikkiautoista saatiin iso riemu aikaiseksi! Äidit olivat paikalla huolehtimassa lapsistaan, hoitajat vain mittasivat kuumeen, isommilta pulssin ja antoivat lääkkeitä kanyylin kautta. Ja muuna työaikana sitten leikittiin! Hauska päivä oli, lääkelaskujakin pääsin laskemaan! :) Lastenosastolla nekin tuntuivat mukavilta, osastolla ilokaasua ilmassa?

Puolen päivän maissa sitten tv-ohjelma keskeytyy ja paikallinen kanava alkaa lähettää kuvaa pölyisestä paikasta missä oli paljon betonia, rautaa ja ihmisiä ympärillä. Accrassa kuusi kerroksinen kauppa on romahtanut, myyjät ja asiakkaat ovat loukussa rakennuksen raunioiden alla! Osaston henkilökunta laittoi television kovemmalla ja jäivät potilaiden vanhempien kanssa katsomaan kun televisiossa näkyy paikallisia miehiä jotka lähtevät kiipeämään raunioiden päälle ja alkavat siirrellä rojua pois. Kamera löytää romun alle jääneen ihmisen, alaruumis näkyy liikkumattomana ja yläruumis on hävinnyt rojun alle. Hetken paikalliset liikuttelevat hänen raajojaan ja koputtelevat romukasaa, mutta valitettavasti kamera kuvaa yhtä onnettomuuden uhreista. Ja kuvasi sitä varmaan vartin, eri kulmista, läheltä ja kaukaa… Teki vähän pahaa katsoa kun suomessa tottunut että uutisissakin käytetään sensurointia pahemman varalta…  Mutta kamera vaihtaa kohdetta, vihdoin, suureen mieslaumaan joka alkaa taputtaa ja hurrata keskellä raunioita. Ulos kannetaan harmaan pölyn peitossa oleva nainen, hieman pökerryksissä mutta elossa! Ambulanssiin ja parempaan hoitoon.  Poliisi, armeija ja palomiehiäkin tuli paikalle, ja alkoivat pitää järjestystä onnettomuuspaikalla. Isot kaivinkoneet tulevat paikalle ja alkavat siirrellä raunioiden rojua. Kameramiehet ja yleisö ilmeisesti pakotettiin kauemmas turvallisuuden vuoksi, joten lisää pelastuksia tai uhreja ei televisioon tullut näkyviin. Näiden tietojen mukaan on löytynyt vain 4 kuollutta! Mutta kymmeniä on vielä loukussa. Tuntui että koko sairaalassa minä olin kaikkein järkyttynein ja liimaantunein televisioon! Ehkä paikalliset ovat tottuneet tähän rakennusten romahtamiseen kun täällä ei kuulma aina tehdä taloon piirustuksiakaan, tai sitten he kätkevät järkytyksensä tai jotain..

No mutta tämänkin järkyttyneen mielen suomea opettelevat työkaverit ja laumana perässä kulkevat koululaiset saivat piristettyä! :D Töissä kuului vain ”Moimoi, mina rakastan sinuu!” ja kotiin kävellessä kokonainen luokka ala-asteelaisia juoksi mun perään ja huusi ”OBRONIIII”! Sitten he seuraavat melkein kotiin asti, harmitti ettei ollut mitään karkkia tai vastaavaa antaa tästä urheilusuorituksesta .. :( Vaikka ei näitä kovin pitäisi lahjoa tuosta obroni huutelusta, olo alkaa olla kuin jollain suuremmallakin tähdellä kaupungilla kävellessä… Britney Spears, I know how you feel! Isot aurinkolasit ja lierihattu ostolistalle?

8.11.12

Tänään aamulla oli jo melkein terve olo! Synnytys osastolle siis päiväksi tutustumaan. :) Kameralle siellä ei valitettavasti oltu yhtä suotuisia kuin muilla osastoilla, kuvia ei siis herunut. :( No, osastolla oli siis raskaana olevia odottamassa ponnistuspäivää, juuri synnyttäneitä pienten vauvojensa kanssa, muutama abortin epäonnistuneesti tehnyt ja keskenmenon saanut seurannassa. Yksityisyys siis ymmärrettävää!

Kiersimme ensin yöhoitajien kanssa huoneet läpi, sitten lääkärin kanssa joka tenttasi opiskelijaansa kuin viimeistä päivää, eikä poikaparka oikein tiennyt mitään! Tuli sitten samalla opittua itsekin miten mitatataan raskausmaha ja miten senteistä voi päätellä viikot, tosi kiinnostava opetustuokio! Vauvojen keltaisuutta arvioitiin ja lääkäri kyseli imetyksestä kaikilta synnyttäneiltä. Osasto olikin täynnä julisteita missä kerrottiin imetyksen hyvistä puolista ja hyvistä tekniikoista, tässäkin oppi taas uutta!

Hoitajien kanssa sitten kierros verenpainemittarin, kuumemittarin ja jonkun ääniultrakoneen kanssa. Niin minäkin kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni syntymättömän vauvan sydänäänet livenä! :)

Sitten mentiin epäonnistuneen abortin tehneen naisen kanssa osaston synnytyssaliin. Osastolla nainen oli verenvuodon takia, ja kohtu ei ollut myöskään tyhjentynyt vielä joten sitäkin odoteltiin. Lääkäri määräsi hänelle jotain emätintabletteja(?) joista en ihan päässyt perille, mutta synnytyssalissa hoitajan piti saada muutama pilleri laitettua ilmeisesti kohdun suulle. Tässä kohtaa alan opinnoista olisi ollut hyötyä mutta näinkin oppii uutta! Kaksi eri hoitajaa sitä yritti, tunti siinä varmaan meni ennen kuin yksikään pilleri pääsi oikealle paikalleen. Siinä samalla verenvuoto jatkui ja kaiken tämän tökkimisen aikana alkoi kohtukin tyhjentyä. Not pretty… Mutta loppujen lopuksi pillerit saatiin paikalleen ja nainen takaisin sänkyyn. En tiedä oliko se tämä afrikkalaisten hoitajien jämäkkyys vai vanhan hoitajan halveksunta naista kohtaan, mutta todella kovakouraisesti ja töykeästi naista siellä kohdeltiin.. Tämä on siis todella kristillinen maa, varsinkin vanhemmat ihmiset täällä, joten en tiedä johtuiko sitten kirkon kannasta abortteja kohtaan vai kuvittelinko vain tuon töykeän kohtelun. Nainen oli vielä sijoitettu huoneeseen, joka oli täynnä äitejä vastasyntyneidensä kanssa.. Itse en välttämättä haluaisi olla huoneessa täynnä vauvoja jos olisin saanut vaikka keskenmenon. 

Mutta vauvoja ja äitejä siellä kohdeltiin todella ihanasti, tuntui kuin koko osasto olisi yhtä suurta perhettä! Kaikki auttoi toisiaan ja kärräsi toistenkin vauvoja ympäri sairaala-aluetta. :)

Huomenna sitten Accra kutsuu taas, tällä kertaa viisumi asioiden takia. Suurlähetystöön siis passin, johon maahantuloviranomainen lentokentällä iski minulle 30päivän leiman, eli 30päivän kuluessa pitää käydä hakemassa jatkoa leimalle ja viisumille, vaikka suomessa hankittu viisumi on voimassa. Sairaalasta saadun kirjeen, jossa yhteyshenkilöni pyytää minulle lisää oleskeluaikaa maassa, passin ja passikuvan kanssa sinne hakemuksia siis täyttämään… Maahantuloviranomaiselta voit siis saada 30päivän tai 60päivän leiman, kuinkas minun tuurilla sattuikaan… Vähän arpaonnella ne viranomaiset noita muutenkin jakelevat, samassa seurueessa suomesta tulleista opiskelijoista puolet sai 30päivän ja puolet 60päivän :D Entten tentten…

Lauantaina sitten Hoo nimiseen kaupunkiin vähän sisämaahan päin hautajaisiin! Vainajaa en tunne, mutta ei siellä kuulma monet muutkaan… :D Sunnuntaina sitten matkan varrella olevaan Shai hills:lle vähän vaeltamaan apinoiden kanssa! :)

<3: Ruut