Obronin käristystä rannoilla

Working lunch part. 2 

Parhaat työkaverit!

Vikat päivät koitti Narh-Bitassa, vähän haikein mielin sieltä piti lähteä! :( Aloin tykätä työporukasta ja koko siitä meiningistä, nyt alku hämmenyskin oli mennyt kunnolla ohi että aloin olla jo kuin yksi työntekijä enkä vain ihmetellyt enää perässä. No uusia tuulia kohti! St. Vincent de Paul Day Care for Aged olisi sitten seuraavien viikkojen harjoittelupaikka. Muutama ulkomaalainen opiskelija Narh-Bitassa oli käynyt St.Vincentissä tutustumassa pari päivää ja kommentit sieltä oli että ”Hyvät päiväunet sai!” :D Vähän hiljaisempi paikka siis, n.10 vanhusta siellä käy päivittäin. Aamulla meno alkaa 9 maissa kirkon menoilla, sitten aamupalaa, sitten lounas, ruokalepo ja vanhukset alkaa kaikkoamaan. Aamupalan ja lounaan välisenä aikana on mun aika loistaa siis! Pitää vähän miettiä jos jotain viriketoimintoja keksisi. :) Nyt jo muistipelien opetus menossa ja käsikorujen tekoa! Niistä lisää myöhemmin kun muistan ottaa kameran mukaan!

Työpäivien jälkeen (jotka täällä ovat ”hyvin rankkoja”…) on kiva mennä rentoutumaan, vähän lisää siis vielä! Tätä varten Ave Maria on täydellinen. Uima-allas meren rannalla, ah! Oli ihana uida ja lukea ghanalaista kirjaa (joita täällä on hyvin vähän ja vaikea saada, paikalliset ei lue!) ja saada vähän aurinkoa tähän valkoiseen kroppaan. No, aurinkoa tuli vähän liikaakin, oikea lonkka kärähti tunnin auringonotolla siihen malliin että lauantaina siinä oli lääkäri Ninnun mukaan ensimmäisen asteen palovamma!  Onneksi ostin matkalta mekon ettei tarvinnut shortseja yrittää tunkea punaiseen ja turvonneeseen kinttuun, auts! Mutta ei se menoa haitannut, suomalaisella sisulla pääsee pitkälle! :D

Ave Maria, palamiselle erinomainen paikka!

No perjantai koitti ja reppu pakattuna trotroilla seikkailemaan Acraan Kaneshie Stationille! Suuntana olisi Kokrobite, Senya Beraku ja Fete! Ex-kämppis Ninnun kanssa sitten isolta asemalta etsimään oikeaa trotrota Kokrobitelle päin. Täällä trotrot ja oikeat jaetut taksit löytää tosi helposti, huutelee vaan määränpäänsä nimeä niin sieltä trotroiden rahastajat huitovat oikeaan suuntaan. Oikean trotron lähestyessä sen kuulee kun rahastaja huutaa määränpään nimeä kovaa ja toistolla. Sitten kyytiin odottelemaan trotron täyttymistä ja oven vielä mahtuessa kiinni lähdetään matkaan.

Matka sujui aika nopeasti rantatietä, trotron päätepysäkiltä sitten kävellen etsimään Big Milly’s Backyard nimistä lomapaikkaa mistä olimme varanneet huoneen etukäteen. Oma bungalo saatiin moskiitto verkolla ja kylppärillä missä ei ollut kattoa! Suihkussa käytiin siis illalla täysin tähtien ja muutaman palmupuun alla. Voi sitä tähtitaivasta, siinä suihkussa olisi voinut hengailla muutaman tunnin! Auringon vielä paistaessa käytiin kävelemässä rantaa edestakaisin ilman arvotavaroita. Kokrobitellä varoitellaan rannalla olevista varkaista todella paljon, tuolla avainkin piti jättää baariin jos meni rannalle! Vaikka myöhemmin mentiin ison kameran kanssa sinne vähän kuvailemaan ei meitä kukaan häirinnyt tai vaaninut. Ehkä varkaat on siirtynyt paremmille apajille tai me näytettiin tosi köyhiltä! :D Siellä sitten rannalla vähän ”uitiin”, eli seisottiin rannassa nilkat veden alla ja odoteltiin isoja aaltoja mitkä sitten kasteli meidät kokonaan. Isoja aaltoja siis! Ja se meren voima, vau, pelottava! Aallot kaatoi meidät pari kertaa ja vasta-aalto meinasi vetää mukanaan sinne merelle. Siinä sai kunnon reisitreenin kun sai käyttää voimaa siihen että pysyi paikallaan rannassa eikä kaatunut tai lähtenyt ajelehtimaan.

Bungalo, hyvin nukutti!

Illalla oli vuorossa ruokailu, tanssia ja musiikkia. Ennen ruokaa päätettiin käydä juomassa coctailit, ja päädyttiin pina coladaan. Baarimikko oli ilmeisesti kuullut valkonaamojen kovasta tavasta juoda, ja laittoi sitä rommia vähän reippaalla kädellä. Ei se oikein muulta kuin rommilta maistunut, ja drinkin jälkeen ruokajonossa molemmilla alkoi se rommi nousta päähän. Seuraavana aamuna sitten pina colada muistutti itsestään päänsäryn merkeissä! Tehokas drinkki, ei voi muuta sanoa! :D

Pina Colada kattoterassin maisemilla!

Ruokana oli pikkupitsa(!!), paistettuja perunoita(!!!) ja sitten riisiä ja kanaa ja kastikkeita paikalliseen tyyliin. Nami! Ruokailun jälkeen alkoi paikallisen esiintymisryhmän afrikkalainen tanssi ja musiikki show. Siellä oli rumpuja ja marakasseja joka lähtöön ja tanssiliikkeet näyttivät aika fyysisiltä mutta hauskoilta! Turistejakin esiintyjät saivat innostettua mukaan. Lopussa oli vähän musikaali tyyppistä näytelmää missä tytöt ja pojat taisteli toistensa huomiosta ja löytyi sieltä paritkin sitten lopussa! Nauratti kyllä useaan otteeseen ja oli tosi viihdyttävä show muutenkin! :) Johtuiko sitten pina coladasta vai oikeasti hyvästä showsta, well who knows.. :D

Perunaa ja pitsaa, mmmh <3

Näiden biisit soi vieläkin viikon jälkeen päässä....

Aamulla sitten vähän rantakävelyä ja matkamuistoiksi lähti pikkuinen rumpu, maalaus ja rantamekko (josta kipeä lonkkani kiitti myöhemmin!). Sitten nenä kohti Senyaa takseilla!

Senya oli sitten pieni paikallinen kylä jossa lapsille opetettiin ilmeisesti jo kehdossa huutamaan turisteille: ”Obroni, give me one cedi!” Argh, ei enää niin suloisia lapsia… :D Mutta ei se mitään, me meinattiin nimittäin nukkua linnassa mikä toimi orjamarkkinoiden aikoihin orjien säilytyspaikkana myös. Kummituksia peläten otettiin huone, josta oli yksi ikkuna sisäpihalle missä orjia pidettiin ja kaksi ikkunaa linnan muurien yli merelle! Jonkun entisen britti hepun huone. Vähän karmi kyllä nukkua siellä kun ajatteli kaikkea mitä linnassa on tapahtunut. Monia orjia kuoli ahtaiden ja epähygienisten säilytyspaikkojen takia jo ennen kuljetusta meren yli, ja vähän kaiveli omatuntoa että täällä minä nyt sitten nukun missä orjakauppiaatkin ennen. Varsinkin kun turistien huoneet olivat yläkerrassa, ja paikkaa pystyssä pitävät paikalliset nukkuvat alakerrassa missä pieniä sellejä oli ennen. Sama nukkumajärjestys kuin orjamarkkinoiden aikaan… Something is still wrong.

Kokrobitellä nostettiin verkkoja koko kylän voimin! Pari turistiakin meni avuksi :D

Fort Good Hope ja meidän huone......

Linnasta oli hienot maisemat kauheasta historiasta huolimatta...

Linnan sisäpiha, jossa myös "säilytettiin" orjia.

Illalla tuli nousuvesi ja laivat palasivat maihin!

No, sellissäkään ne ei antanut nukkua joten yläkerrassa pysyttiin. Jaettu vessa ja suihku löytyi käytävän toisesta päästä, matkalla sinne lattiassa oli kyllä hyviä vakoilureikiä alakertaan! Sai siis vähän katsoa mihin astui ettei ollut alakerrassa yhtäkkiä. Tunnelmaa! Maisemat linnan muureilta oli sitten kyllä upeat! Linna, Fort Good Hope, on rakennettu korkealle mäelle josta näkee merelle ja rannalle pitkälle Accraan asti melkein! Linna jäikin viimeiseksi laatuaan, tämä oli viimeinen rakennettu orjalinnake koko Ghanan rannikolle kuulma. Isompi ja turisti kohteempi on sitten Cape Coastin linna, jota pitäisi myös mennä katsomaan tulevina viikonloppuina joku päivä.

Turisteja täällä kävi selvästi vähemmän, koska ranta oli taas roskaa täynnä ja toimi vessana paikallisille. Luontoaktivistien kauhistus! Mutta nätti ranta silti, rannalla kellui kalastuslaivoja erimaiden lipuilla, yksi oli Ruotsin lipulla!

Siinä ilta sitten meni kaupunkia ihmetellessä joka ei kovin ihmeellinen ollut. Monet hautajaiset ja kihjalaiset nähtiin matkan varrella! Illallinen sitte tarjoiltiin linnan muureilla sijaitsevalle ruokapöydälle, jossa sitten istuttiin ja syötiin tähtitaivaan alla tummaa merta katsellen, tähtitaivaalle vau taas!

Lauantai aamuna aurinko nousi mereltä ja me sen mukana. Täällä unirytmi on vähän päivänvalon mukaan paikallisilla, ja nykyään meilläkin! Aamulla täällä nousen automaattisesti viimeistään puoli kahdeksalta kun melu alkaa yltyä naapureilla ja aurinko paistamaan. Illalla aurinko laskee kuudelta, jolloin käydään sään viilennyttyä pesulla ja aletaan harkita nukkumista. Arkipäivisin olen itsekin klo 20-22 välillä nukkumassa, pari kertaa mennyt klo 19! :D Viikonloppuisin tulee sitten vähän myöhempään valvottua jos on jossain iltaa istumassa kuten tuolla Kokrobitellä.

Aamulla ennen kuin paikalliset ehtivät kirkkoon, me oltiin jo matkalla Feteen! Parhaat rannat on yhdistetty lomakeskuksiin, joten Till’s nro.1 Hotel oli meidänkin päivän leiripaikka. JA MIKÄ RANTA! Paras tähän mennessä. Pitkä, siisti, palmuja, aaltoja, aurinko… Mitä muuta suomalainen tarvitsee paratiisi fiilikseen? Muutamaa surffaria lukuun ottamatta ranta oli vain meidän aamupäivän, ihana rauha! Rauha unohtui päälle kyllä niin paljon että tällä kertaa kirjaa lukiessa kärähti kankku… :D No nyt on bikineistä kunnon rajat ainakin, vähän punertavat vielä toistaiseksi vaan.. :D Ja huolestuneet sukulaiset ruudun toisella puolella: Minulla oli suojakerroin 50 koko päivän päällä, ja lisäilinkin sitä tihein väliajoin! Täällä tuo aurinko vaan on NIIIIN polttava!

Hyvin ruokaillut ja punaiseksi palanut obroni, aika siis palata Tema-kotiin!

Kärähtelyn lomassa sitten syötiin ja uitiin ja kärähdeltiin vähän lisää. Takaisin Accraan lähdettiin vasta iltapäivän lopulla, ja juuri pimeän tullessa olin jo Temassa kotiportilla! Jouhevasti sujui sunnuntaina liikenne, kaikki oli kirkossa niin ei ollut ruuhkia! Trotrot oli kyllä sitten hyyyyvin täynnä…

Nyt aftersun kylpy odottaa kärähtänyttä hipiääni!

<3: Ruut