Reissamista ja työharjoittelua!

Nyt netti alkoi toimimaan joten tässä päivitys kuluvalta viikolta! Vettä ei oo tullut hanasta melkein viikkoon ja kohta alkaa pihalla oleva säiliö tyhjenemään, o-ou! Sähkökatkoksiakin on tullut pari!

Sunnuntai 28.10.2012

Sunnuntaina sai nukkua pitkään kun lähes koko kaupunki on aamulla kirkossa. Heräiltyäni naapurin kukon avustamana, lähdin Arjan mukaan Teman ulkopuolelle sijaitsevaan DESO:on. Brittinaisen perustama järjestö auttaa vammaisia lapsia, kuten sokeita, kuuroja ja fyysisesti rajoittuneita. Aidattu tontti sijaitsi tähän mennessä huonoimman tien perällä minkä olen koskaan nähnyt, kunnon bumpyride..

Mutta aitojen sisällä oli yllättävän hienot puitteet! Lapsia paikalla oli ehkä 5, ymmärsin että suurin osa oli paikassa asuvan miehen lapsia ja muut lähialueen köyhiä lapsia. Siellä leikkien keskellä näkyi rullatuoleja, kyynärsauvoja, proteeseja, sokeiden keppejä, kävelytelineitä yms! Lapset lähinnä käyttivät niitä tällä hetkellä rajuihin leikkeihinsä mutta sain esittelykierroksen aikana kuulla ja nähdä kuvia miten he ovat jakaneet apuvälineitä tarvitseville. Ja erilaisista leireistä oli paljon kuvia missä oli vammautuneita lapsia! Oli aika iloinen yllätys itselle että täällä järjestetään tuollaisia!

Linssiluteet! Pojalla oli ilmeisesti lievää autismia, tyttö ei osaa puhua. Kävelytelineellä oli silti superhauska leikkiä!

Kasaamista odottavia pyörätuoleja yms.. Vieressä oli sitten iso kasa proteeseja!

Herätyskello, näitä kulkee vapaana joka paikas!

Eräs paikalla olleista lapsista oli pieni tyttö, supersuloinen, joka pienen ujostelun jälkeen tuli tutkimaan valkoisia käsiäni ja sitten talutti minua ympäri paikkaa! Leikittiin palloilla ja katseltiin kirjoja, pallon heittäminen oli hänestä superhauskaa! Hirveästi tytöllä oli asiaa, mutta hän ei osannut puhua vaikka oli jo 3-vuotias. Sanojen sijasta suusta kuului muminaa. Lääkärissäkin tyttöä oli käytetty ettei vain kuulossa olisi vikaa, mutta normaali sekin oli. Suomessa tämä lapsi olisi jo kiidätetty puheterapeutille opettelemaan sanoja mutta täällä ei valitettavasti sellaisia palveluja ole tarjolla. No, eikös Einsteinkin oppinut puhumaan vasta ala-aste iässä ja silti hänestä tuli nero, joten ehkä tämäkin tyttö joku päivä vielä oppii! :)

Jotenkin oli aika vaikuttavaa nähdä nykyaikasia apuvälineitä Afrikassa keskellä villiä luontoa.. No villiä ja villiä, kasvit täällä kyllä villiintyvät asuttamattomilla alueilla mutta mitään leijonia tai norsuja täällä ei ihan vastaan kävele! Naapurin kukko, vuohet, laihat lampaat ja kaiken maailman erikokoiset liskot täällä on lähinnä kulkenut vastaan.. :D Ja lintuja mitkä kuulostaa narisevilta ovilta, heinäsirkkoja, moskiittoja ja suloisia sekarotuisia koiranpentuja ja kilejä mitkä tonkivat kadun varsien jätteitä! Niita jätteitäkin täällä muuten riittää… Kierrätystä alkaa arvostamaan täällä, monen muun asian lisäksi!

Käytiin kans allasbileissä!!! Täällä voi päätyä ihmeellisiin paikkoihin yhtäkkiä :D Afrikkalaiset osaa ainakin kaksi juttua täydellisesti: musiikin teon ja tanssimisen! Ei siinä voinu paikallaan istua itekkään, moskiittoja karkuun tanssien siis!

Maanantai 29.10.2012

Maanantai koitti ja Narh-Bitan sairaala kutsui! Käytiin antamassa ompelijalle mitat ja malli jotta hän osasi tehdä minulle hoitajien työasun. Täällä hoitajilla on ruskeita, vihreitä ja valkoisia mekkoja. Valkoiset mekot on ilmeisesti 4vuoden sairaanhoitaja koulutuksen saaneilla, eli ylemmillä hoitajilla. Ruskeat mekot ovat sitten 2 vuoden ja vihreät 3vuoden. Valkomekkoiset osaavat vielä määrätä reseptejä ja arvioida potilaita ja kaikkea hienoa. Minullekin tulee valkoinen mekko! Sain ilmeisesti ylennyksen tämän puvun mukana?

Ruskea pukuinen ja valkopukuinen työkaveri! 

Sitten vähän Narh-Bitan historiaa ja kierros sairaalassa. Meinasivat jo pistää minut lastenosastolle harjoitteluun mutta tällä lähihoitajan tittelillä ei hirveästi siellä osaa vielä tehdä mitään, joten naisten osastolle tieni vie, ainakin kahdeksi viikoksi. Vähän oli johtavalla hoitajalla vaikeuksia käsittää lähihoitajan ja sairaanhoitajan eroa, voi olla ettei oikein vieläkään mennyt perille… No sen sain selitettyä että kanyyleita en saa laittaa! Kielimuuri tuntuu olevan täällä suurempi tuon sairaalan henkilökunnan kanssa kuin torimyyjien kanssa!? Oijoi, no haasteitahan tänne tultiin hakemaan! :D

Tiistai 30.10.2012

Sitten tiistaina yksin seikkailemaan takseilla ensin täältä coomunity 2:sta community 1:een, sitten community 4:een missä Narh-Bita on ja siinä välissä pitäisi osata jäädä oikeissa kohdissa pois ja löytää seuraava oikea taksi! Tietyistä maamerkeistä oppii reitit aika hyvin! Bensa-asemat ja kirkot on tärkeitä merkkejä näillä työmatkoilla mulle että tietää olevansa oikealla reitillä!

Narh-Bitaan päästyäni sitten tunnin verran odotellaan ylihoitajaa ohjaamaan, sitten allekirjoitetaan laput missä lupaan pitää tukkaa kiinni niskan yläpuolella, pitää kenkiä mitkä peittää jalan ja olla edustavan näköinen töissä! Mission impossible olla edustava tässä helteessä… Muut eiköhän onnistu! Ja käsihygieniasta sain kunnon saarnan ja kuulustelun että miksi kädet pestään silloin ja tällöin! Käsihygieniasta puheenollen, täällä saa pitää kihlasormuksia sormessa koko ajan, tässä siis avioliitto voittaa hygienian!

Kuulustelun kirkkaasti läpäistyäni (:D) matka jatkui sinne naisten osastolle! Vielä ei ollut sitä työpukua joten omissa vaatteissa mentiin ja pihalla oltiin kuin lumiukko… Suomessa opiskelijat perehdytetään kaikilla kansioilla ja näytetään missä mikäkin on ja on oma ohjaaja kuka opettaa. No täällä ei homma toimi ihan noin… Täällä saa laittaa aktiivisuuden potenssiin 10 ja sitten hyrrätä eri hoitajien perässä ja yrittää selvittää että mitä he tekevät ja miten osasto yleensäkin toimii. Kaikkien potilaiden diagnoosit on hienolla lääkärikielellä latinaksi ja ihme lyhenteillä joita minä raukka en ole ikinä kuullutkaan, mutta ei se menoa haitannut! Kiersin lääkärin ja toisen hoitajan kanssa osastoa ympäri hetken ja lääkäri päätti alkaa opettaa minua kun kuuli että olen suomesta! Siinä hän selitti että mikä blaablaablaalatina diagnoosi tällä potilaalla on, ja sitten hän kysyi tiedänkö mikä se on. Potilaita oli 14, sanoin vain pari kertaa ”I don’t know”! Muihin sain uskottavasti selitettyä jotain, kun kuuli diagnoosista tutun sanan kuten ”trombo”. Aivot hyrrää, koulussa opittu palautui mieleen ja hienosti siinä sitten keskustelimme veritukoksesta potilaan jalassa! Afrikkalainen rento elämänasenne alkaa jo tarttua, ”kyllä se siitä jotenkin onnistuu”! :D

Käsien pesu paikka töissä. Koska hanasta tulee vettä hyyyvin harvoin, kauhalla vettä käsiin, kaupan saippuaa  ja kädet kuivataan tuolla ylhäällä roikkuvilla pyyhkeillä! Sitten pyyhkeet pestään desinfiontiaine-vesi sekoituksessa ja viedään ulos kuivumaan. :) Käsidesiä löytyy eri pöydältä, mutta mulla on omat mukana, kulkee kätevästi taskussa!

Osastoa vähän! Nää melkein pakotti mua kuvaamaan tätä osastoa, täällä ei ilmeisesti inhota kameroita niinkuin kaduilla.. :D Hoitajien kirjaamispaikka on keskellä osastoa, käsien pesu paikka ja taukohuone sitten selkäni takana tätä kuvaa ottaesa!

Keskiviikko 31.10.2012

Taas töihin takseilla ilman eksymistä, voittajafiilis! Aamuvuoro on 7.30-14.00 täällä, joten suomalaisen työmoraalin oppimana minä seison siellä hoitsumekko päällä jo reippaasti ennen puolta, kirjoitan nimeni paikalla olo kirjaan ja yökön kanssa katson aamun uutisia. Kello käy, ja 8 jälkeen muut aamuvuorolaiset alkavat valua paikalle! Viimeinen saapuu yleensä vähän ennen 9. Ghana man time, kaikkien kellot on aina väärässä ajassa joka paikassa ja kaikki saapuvat vähän omia aikojaan paikalle. Kyllä sinne vihkoon sitten merkataan punaisella kynällä itse jos on myöhässä, mutta ei niitä ilmeisesti kovin usein ylemmältä taholta valvota? :D No itsellä on aina sitten hyvää aikaa tutkiskella välinekärryjä ja lukea potilaiden kansioita ja miettiä mitä oudot diagnoosit ovat!

No täs mä! Innokas aamuvuorolainen! Kiva mekko, eh?

Aamu siinä sitten hengaillaan, jokainen tekee jotain omiaan, osa makaa tyhjillä potilas sängyillä ja sairaat hoitajat nukkuvat niillä. Täällä ei kuulma sairaslomaa myönnetä jos pystyy omilla jaloillaan kävelemään.. Lääkärikin siellä käy kiertämässä opiskelijapojan kanssa, puhuu potilaiden kanssa paikallisten ”twi” kieltä, kirjaa hyvin huonolla käsialalla jotain papereihin ja antaa hoitajille jatkohoito ohjeita tai kotiuttaa potilaan. Naisten osastolla potilaat viipyvät parista tunnista pariin viikkoon, mutta suurin osa on reippaasti alle viikon siellä, muutaman yön ehkä. Aika huonokuntoisia potilaitakin on lähtenyt kotiin, eräs malaria potilas piti kuskata labraan rullatuolilla maksamaan verikokeensa(juu, kaikki täällä maksetaan itse!)aamulla kun itse kävellessään kaatui suoraan minun syliin ja tärisi kuumeesta mutta iltapäivällä hänet kotiutettiin! Tehokasta potilaiden vaihtumista ainakin..

10 jälkeen aloitetaan peruselintoimintojen mittaus kierros, eli manuaalinen verenpaine mittari, stetoskooppi, kuumemittari ja desinfioitu pumpulipala kärryyn ja potilaita kiertämään! Verenpaine, pulssi, hengitys kerrat minuutissa ja lämpö sitten kirjataan potilaskansioihin. Suomeen tullessa olen tuon manuaalisen verenpaineen mittauksen mestari! :) Potilaita välillä naurattaa kun osa heistä puhuu vain twi:tä ja minä vain englantia ja siinä sitten yritetään elekielellä tehdä selkoa toisillemme että mikä on vikana ja mitä minä haluan mitata. :D Tähän mennessä elekieli on toiminut erittäin hyvin, molempia naurattaa mutta hommat saa tehtyä!

Täällä hoitajat tekevät oikeastaan vain lääketieteellisiä tehtäviä, tippoja, kanyyleita, injektioita, verensokereita joiltakin, verenpainetta yms. Ja labrassa ja apteekissa juoksemista! Potilaiden vaihtuessa sänky pyyhitään veden ja jonkun yleisdesinfiointi aineen avulla, jonka jälkeen puhtaat lakanat ja uusi potilas sänkyyn ja tippa käteen! Harmittaa kyllä etten vielä saa kanyyleita laittaa, niitä täällä saisi harjoitella ammattilaiseksi asti.. :( No kaikkea muuta nyt senkin edestä! 

Potilaille tulee aina omaisia muutama tai iso kasa sängyn viereen. He tuovat ruokaa, leikkaavat vesipulloista oksennusvateja, auttavat vessaan ja pesulle ja keskustelevat hoitajien kanssa jatkohoidosta ja rahanmenosta. Joten sitä ”perushoitoa” täällä ei tule ihan hirveästi treenattua.. :D Ja aina välillä omaiset kerääntyvät potilaan ympärille ja rukoilevat hyvin äänekkäästi ja antaumuksella omaisensa parantumista tuolla twi:n kielellä, täällä perheestä todellakin huolehditaan!

Töiden jälkeen Arja ja kämppis-pariskunta tulivat hakemaan minua suoraan töistä, ja sitten suunnaksi Accra, Ghanan pääkaupunki. Toinen puoli pariskunnasta vietiin lentokentälle takaisin Suomeen ja samalla haettiin Arjan tyttö viikonloppu lomalle kotiin. Täällä suurin osa lapsista ja opiskelijoista opiskelee sisäoppilaitoksessa hieman kauempana kotoa! Käytiin myös moikkaamassa muita suomalaisia, ketkä asuvat Accrassa Arjan vuokraamassa asunnossa. Heidän kanssaan lähden ehkä joku viikonloppu katsomaan niitä Cape Coastin linnoja! Suurin osa opiskelijoista tulee tänne aina vähintään kahdestaan, siksi kaikki paikallisetkin sanovat ”OH WOW, you are so brave!” kun kuulevat että olen täällä yksin. No, brave or stupid! Pitkät matkat on kivempi ja paaljon turvallisempi matkustaa seurassa, mutta täällä Temassa kun osaan kulkea nyt yksin niin on ihan kiva kulkea omia aikojaan miten haluaa ja minne haluaa! Vapaus! :D Vähän kyllä rajoittaa ettei ole ketään korstoa tai kaveria mukana, esim. pimeällä ei ole kovin fiksua liikkua ”obronina” yksin, silloin tottakai helpommin sattuu ryöstöjä ja muuta mukavaa. Joten nyt vielä ajoitan kotiintuloajat klo 18 maihin, koska sen jälkeen pimeys tulee niin nopeasti ettei pihalta nää hakea vettä ilman sähkölamppuja.. Ja lepakot herää ja lähtee lentelemään, ne näyttää aina hyökkäävän kimppuun! Saati sitten löydä oikealle portille :D Mutta turvallisempaa ja fiksumpaakin täällä on liikkua ja matkustaa porukassa, onneksi siis löysin muitakin obroneita pidempiä matkoja varten! :D Muutenkin liikkuessa täällä on aina innokkaita ehdokkaita seuraksi. Hirveä huutelu aina perään, lapset koskettaa mennessään ohi, kaikki tahtoo kaupata jotain (yleensä ylihinnalla), töissä kaikki tahtoo ottaa yhteiskuvia ja lisätä niitä facebookkiin ja kyselee että vienkö heidät suomeen... Lapset on suloisia, heille vielä jaksan vilkutella ja vastailla ”Obroni how are you?” kysymyksiin! Mutta noiden aikuisten huutelun osaa jo ohittaa tyynesti ja ilman huomion kiinnitystä jos ei jaksa koko ajan kulkea käsi pystyssä ja vilkuttaa jokaiselle. :D Joidenkin, varsinkin töissä muiden opiskelijoiden kanssa saa aikaan tosi hyviä ja mukavia keskusteluja! :) 

Tänään ostin jo ekat tuliaiset torilta ja kävin etsimässä ghanalaista mekkoa! Värikäs afrikkalainen mekko on pakko saada kotiin mukaan. :) Ghanalaista suklaatakin tuli ostettua, se kans tuliaislistalle! :D

<3: Ruut