Sun 'n surf

Pikainen lomapaivitys, I'm alive! Busua Beachilla siis lomailen, tanaan saapui Ninnu kaveriksi kun eka olin taalla pari yota yksin. Yksin matkustaminen oli kylla tosi positiivinen kokemus, vaikka luulin etta kuolen yksinaisyyteen! Alone but not lonely :) Auringossa maattu, nyt olen palanut kylla joka kohdasta mita bikinit ei peita. No, rusketusrajat ainakin pysyy hetken suomessakin! Tanaan kokeilin surffausta tunnin mittaisella opetuksella, eka syotiin suolavetta mutta loppua kohden idean alkoi tajuta! Viimeistaan siina vaiheessa olin koukussa kun paasin laudan paalle seisomaan aallon viedessa rantaa kohti, mestarin alku! :) Sitten tuli hirmumyrsky, vetta tuli taivaalta niin etta ihoon sattui ja aallot kasvoi niin isoiksi ettei sellaisen osuessa kohdalle pysynyt enaa jalat pohjassa. Nyt ilta alkaa pimentya, ukkonen kaikota ja meidan mahan kurnia. Syomaan siis!

Enaa kaksi viikkoa taalla, ei voi uskoa miten nopeasti aika on mennyt... :(

<3: Ruut

Day care center for the aged ja kili

Harjoittelu paikka vaihtui viikko sitten St.Vincent:iin, ikääntyneiden päivähoito keskukseen. Työmatka lyheni kivasti, 15minuutin kävely eikä tarvitse yhdelläkään trotrolla tai jaetulla taksilla seikkailla! Kävelymatka tosin menee autotien reunaa pitkin (1m syvässä likaojassa ei huvittais kävellä..) joten niitä trotroita ja takseja saakin sitten väistellä ja pomppia tieltä pois jos haluaa ehjänä töihin ja takaisin! 

Akwaaba to St.Vincent!

 St.Vincent on ilmeisesti aika uusi paikka, alle 5 vuotta suurinpiirtein ollut pystyssä ("ilmeisesti" ja "suurinpiirtein" koska joka taholta tulee eri tietoa:D). Täällä vanhukset hoidetaan perheen kesken, toiset paremmin, toiset huonommin... Jos siis kovin vanhaksi sattuu elämään, ghanalaisten odotettu keskimääräinen elinikä on 59-vuotta parin opaskirjan mukaan! Olen aika varma että tuolla hullulla liikenteellä voi olla jotain tekemistä sen kanssa.... 

St.Vincent on katollisen kirkon sponsoroima (siksi hienot tilat, kaikki hieno täällä kuuluu kirkolle tai pankille!), ja tällä hetkellä alle 10 vanhusta käy siellä päivittäin. Tähänastisen harjoitteluni aikana ennätys on ollut 6! Päivään kuuluu raamattupiiri aamusta, jossa luetaan raamatusta joitain kohtia ja sitten pohditaan niiden sanomaa. Sitten lauletaan ja rukoillaan, ja lauletaan ja rukoillaan, ja vielä kerran lauletaan ja rukoillaan. 

Sitten aamujumppaa, eli yksi oikealta puolelta halvaantunut asiakas vähän venyttelee raajojaan, ja sitten kävelee kanssani sisäpihaa ympäri. Välillä kepin kanssa, välillä kaiteen kanssa ja välillä mennään ilman! Tavoitteeksi hän kertoi pistävänsä kävelykepin Suomeen minun mukana, katsotaan miten käy! :) Täällä tuo oikeanpuolen halvaantuminen on hankala juttu. Vasen käsi on nimittäin "likainen" eli vessakäsi, ja vain oikealla kädellä saa antaa ja ottaa ja tehdä kaiken muunkin syömisen ja taksirahan antamisen väliltä. Vasenta kättä käytetään vain vessassa! Pari kertaa olen saanut taksikuskilta hyvin vihaisen aamuhuudon kun yritin antaa rahoja vasemmalla kädellä epähuomiossa... Enpäs erehdy enää! :D

Kävelykierroksen jälkeen on pelien vuoro. Jos siellä joku vapaaehtoinen sattuu olemaan järjestämässä niitä.. Minulla oli suomesta mukana erilaisia muistipelejä, niitä on nyt opeteltu suurella suosiolla! Afrikassa ei muistipelejä oikein tunneta ilmeisesti kun oli ihan uusi juttu kaikille! 

Korkeintaan kaksi kierrosta jaksetaan pelata, sitten nokosille jos ruoka ei ole vielä valmis. St.Vincentissä on emäntänä "Täti B", joka siivoaa, kokkaa ja tekee kaiken muun kynsien leikkauksen ja hallinto-ongelmien välillä! Kiva täti, mullekin aina tarjoamassa hänen erikoistaan papaija-banaani smoothieta aamulla! :) 

Sisäpiha missä askarrellaan käsikoruja kirkolle parhaillaan.

Taas näitä puutarhurin pyörätuoleja! Ihan esteetöntä kulku ei ole vaikka muutama asiakas on pyörätuolissa...  Tohon vessan kynnykseen on muutaman kerran itsekin kompastunut!

Kitchen

Lepohuone. Ennen pelkästään naisille, nyt yhdistetty miesten ja naisten lepohuoneeksi, koska erillisistä huoneista tuli huuto!

Välipala! Smoothie(juotu jo..), crackkereita, papaijaa ja banaani!

Kynnyksen takana oleva iso kylpyhuone! Miehille ja naisille on molemmille kaksi eri kylpyhuonetta, kaikissa neljässä 3 vessaa ja suihku.

Ruokailun jälkeen sitten taas nokosille, tai käsikoruja katolliselle kirkolle tekemään. Ilmeisesti osa niistä myydään ja rahat tulee St.Vincentille! Itse askartelen käsikoruja yleensä hereillä olevien kanssa ja jutustellaan mukavia. Jutustelun aikana olen jo diagnosoinut pari alkavaa dementiaa, ja huomannut ettei ghanalaiset tiedä oikeaa ikäänsä, tai sitten huijaavat ylös tai alas ihan reippaasti tarkoituksella. Yhdellä erittäin hyväkuntoisella miehellä lukee joka paikassa 112-vuotta, jotenkin epäilyttää... Paikalliset kyllä ovat hyvin tietoisia viikonpäivästä jolloin syntyivät! Jokaiselle viikonpäivälle on nimittäin oma nimi, tytölle ja pojalle. Minä olin sairaalassa Sister Akosua, koska sanoin syntyneeni sunnuntaina! Jälkiviisaana selvitin syntyneeni oikeasti tiistaina...

Kissaperhe viihdyttää asiakkaita, ja minua varsinkin! <3 Pari tälläistä ja se vauva-apina tuliaisiksi?

Mitäs työpäivän jälkeen... No biitsille, mitäs muutakaan! Labadi Beach ja pallopelien turnaus suomi vs ghana! Suomi uimassa.... 

Aikatauluihin tuli myös pieni muutos. St.Vincentissä on 4.joulukuuta x-mas partyt, jonne paikan pomo Margaret minutkin haluaa avuksi, joten ensi viikon olen lomalla, ja viimeisen viikon täällä olen sitten harjoittelussa joulujuhlien merkeissä! Loman ja viimeisen harjoitteluviikon paikat vain vaihtuivat siis, ei stressiä opet! 

Ja lomasuunnitelmien aikaistuessa, huomenna aamulla lähden reppu pakattuna Cape Coastiin katsomaan suurinta orjalinnakketta täällä, sieltä sitten rannikkoa eteenpäin Busuaa ja Akwiida Beachia kohti jossa sitten menee pari päivää tai koko lomaviikko, miten nyt tekee mieli tehdä. Tai kuinka ehjänä olen ensimmäisten päivien jälkeen, ohjelmassa nimittäin olisi ainakin surffausta! Ja sen myötä paljon aurinkoa, palovamma osasto päksiin valmiiksi!

<3: Ruut

PS. Meidän pihalle ilmestyi juuri pikkuinen vuohi, ja meidän piha on ympäröity muureilla joka paikasta, joulupukki kävi ajoissa??? Tai anonyymi ihailija, täällä vuohia lahjoitellaan toisille ennen joulua että ne voi sitten syödä jouluaattona, lähiruoka sai juuri uuden merkityksen.

Ei ollut vielä joulupöytään, kili vaan lähti karkumatkalle naapurista! Naapureiden ja meidän pihaa erottaa 2m muuri, jonka päällä on 0,5m korkuinen piikkiaita. Mangopuun oksat kyllä menee aidan yli naapuriin, niitä pitkin taiteili tänne?

Obronin käristystä rannoilla

Working lunch part. 2 

Parhaat työkaverit!

Vikat päivät koitti Narh-Bitassa, vähän haikein mielin sieltä piti lähteä! :( Aloin tykätä työporukasta ja koko siitä meiningistä, nyt alku hämmenyskin oli mennyt kunnolla ohi että aloin olla jo kuin yksi työntekijä enkä vain ihmetellyt enää perässä. No uusia tuulia kohti! St. Vincent de Paul Day Care for Aged olisi sitten seuraavien viikkojen harjoittelupaikka. Muutama ulkomaalainen opiskelija Narh-Bitassa oli käynyt St.Vincentissä tutustumassa pari päivää ja kommentit sieltä oli että ”Hyvät päiväunet sai!” :D Vähän hiljaisempi paikka siis, n.10 vanhusta siellä käy päivittäin. Aamulla meno alkaa 9 maissa kirkon menoilla, sitten aamupalaa, sitten lounas, ruokalepo ja vanhukset alkaa kaikkoamaan. Aamupalan ja lounaan välisenä aikana on mun aika loistaa siis! Pitää vähän miettiä jos jotain viriketoimintoja keksisi. :) Nyt jo muistipelien opetus menossa ja käsikorujen tekoa! Niistä lisää myöhemmin kun muistan ottaa kameran mukaan!

Työpäivien jälkeen (jotka täällä ovat ”hyvin rankkoja”…) on kiva mennä rentoutumaan, vähän lisää siis vielä! Tätä varten Ave Maria on täydellinen. Uima-allas meren rannalla, ah! Oli ihana uida ja lukea ghanalaista kirjaa (joita täällä on hyvin vähän ja vaikea saada, paikalliset ei lue!) ja saada vähän aurinkoa tähän valkoiseen kroppaan. No, aurinkoa tuli vähän liikaakin, oikea lonkka kärähti tunnin auringonotolla siihen malliin että lauantaina siinä oli lääkäri Ninnun mukaan ensimmäisen asteen palovamma!  Onneksi ostin matkalta mekon ettei tarvinnut shortseja yrittää tunkea punaiseen ja turvonneeseen kinttuun, auts! Mutta ei se menoa haitannut, suomalaisella sisulla pääsee pitkälle! :D

Ave Maria, palamiselle erinomainen paikka!

No perjantai koitti ja reppu pakattuna trotroilla seikkailemaan Acraan Kaneshie Stationille! Suuntana olisi Kokrobite, Senya Beraku ja Fete! Ex-kämppis Ninnun kanssa sitten isolta asemalta etsimään oikeaa trotrota Kokrobitelle päin. Täällä trotrot ja oikeat jaetut taksit löytää tosi helposti, huutelee vaan määränpäänsä nimeä niin sieltä trotroiden rahastajat huitovat oikeaan suuntaan. Oikean trotron lähestyessä sen kuulee kun rahastaja huutaa määränpään nimeä kovaa ja toistolla. Sitten kyytiin odottelemaan trotron täyttymistä ja oven vielä mahtuessa kiinni lähdetään matkaan.

Matka sujui aika nopeasti rantatietä, trotron päätepysäkiltä sitten kävellen etsimään Big Milly’s Backyard nimistä lomapaikkaa mistä olimme varanneet huoneen etukäteen. Oma bungalo saatiin moskiitto verkolla ja kylppärillä missä ei ollut kattoa! Suihkussa käytiin siis illalla täysin tähtien ja muutaman palmupuun alla. Voi sitä tähtitaivasta, siinä suihkussa olisi voinut hengailla muutaman tunnin! Auringon vielä paistaessa käytiin kävelemässä rantaa edestakaisin ilman arvotavaroita. Kokrobitellä varoitellaan rannalla olevista varkaista todella paljon, tuolla avainkin piti jättää baariin jos meni rannalle! Vaikka myöhemmin mentiin ison kameran kanssa sinne vähän kuvailemaan ei meitä kukaan häirinnyt tai vaaninut. Ehkä varkaat on siirtynyt paremmille apajille tai me näytettiin tosi köyhiltä! :D Siellä sitten rannalla vähän ”uitiin”, eli seisottiin rannassa nilkat veden alla ja odoteltiin isoja aaltoja mitkä sitten kasteli meidät kokonaan. Isoja aaltoja siis! Ja se meren voima, vau, pelottava! Aallot kaatoi meidät pari kertaa ja vasta-aalto meinasi vetää mukanaan sinne merelle. Siinä sai kunnon reisitreenin kun sai käyttää voimaa siihen että pysyi paikallaan rannassa eikä kaatunut tai lähtenyt ajelehtimaan.

Bungalo, hyvin nukutti!

Illalla oli vuorossa ruokailu, tanssia ja musiikkia. Ennen ruokaa päätettiin käydä juomassa coctailit, ja päädyttiin pina coladaan. Baarimikko oli ilmeisesti kuullut valkonaamojen kovasta tavasta juoda, ja laittoi sitä rommia vähän reippaalla kädellä. Ei se oikein muulta kuin rommilta maistunut, ja drinkin jälkeen ruokajonossa molemmilla alkoi se rommi nousta päähän. Seuraavana aamuna sitten pina colada muistutti itsestään päänsäryn merkeissä! Tehokas drinkki, ei voi muuta sanoa! :D

Pina Colada kattoterassin maisemilla!

Ruokana oli pikkupitsa(!!), paistettuja perunoita(!!!) ja sitten riisiä ja kanaa ja kastikkeita paikalliseen tyyliin. Nami! Ruokailun jälkeen alkoi paikallisen esiintymisryhmän afrikkalainen tanssi ja musiikki show. Siellä oli rumpuja ja marakasseja joka lähtöön ja tanssiliikkeet näyttivät aika fyysisiltä mutta hauskoilta! Turistejakin esiintyjät saivat innostettua mukaan. Lopussa oli vähän musikaali tyyppistä näytelmää missä tytöt ja pojat taisteli toistensa huomiosta ja löytyi sieltä paritkin sitten lopussa! Nauratti kyllä useaan otteeseen ja oli tosi viihdyttävä show muutenkin! :) Johtuiko sitten pina coladasta vai oikeasti hyvästä showsta, well who knows.. :D

Perunaa ja pitsaa, mmmh <3

Näiden biisit soi vieläkin viikon jälkeen päässä....

Aamulla sitten vähän rantakävelyä ja matkamuistoiksi lähti pikkuinen rumpu, maalaus ja rantamekko (josta kipeä lonkkani kiitti myöhemmin!). Sitten nenä kohti Senyaa takseilla!

Senya oli sitten pieni paikallinen kylä jossa lapsille opetettiin ilmeisesti jo kehdossa huutamaan turisteille: ”Obroni, give me one cedi!” Argh, ei enää niin suloisia lapsia… :D Mutta ei se mitään, me meinattiin nimittäin nukkua linnassa mikä toimi orjamarkkinoiden aikoihin orjien säilytyspaikkana myös. Kummituksia peläten otettiin huone, josta oli yksi ikkuna sisäpihalle missä orjia pidettiin ja kaksi ikkunaa linnan muurien yli merelle! Jonkun entisen britti hepun huone. Vähän karmi kyllä nukkua siellä kun ajatteli kaikkea mitä linnassa on tapahtunut. Monia orjia kuoli ahtaiden ja epähygienisten säilytyspaikkojen takia jo ennen kuljetusta meren yli, ja vähän kaiveli omatuntoa että täällä minä nyt sitten nukun missä orjakauppiaatkin ennen. Varsinkin kun turistien huoneet olivat yläkerrassa, ja paikkaa pystyssä pitävät paikalliset nukkuvat alakerrassa missä pieniä sellejä oli ennen. Sama nukkumajärjestys kuin orjamarkkinoiden aikaan… Something is still wrong.

Kokrobitellä nostettiin verkkoja koko kylän voimin! Pari turistiakin meni avuksi :D

Fort Good Hope ja meidän huone......

Linnasta oli hienot maisemat kauheasta historiasta huolimatta...

Linnan sisäpiha, jossa myös "säilytettiin" orjia.

Illalla tuli nousuvesi ja laivat palasivat maihin!

No, sellissäkään ne ei antanut nukkua joten yläkerrassa pysyttiin. Jaettu vessa ja suihku löytyi käytävän toisesta päästä, matkalla sinne lattiassa oli kyllä hyviä vakoilureikiä alakertaan! Sai siis vähän katsoa mihin astui ettei ollut alakerrassa yhtäkkiä. Tunnelmaa! Maisemat linnan muureilta oli sitten kyllä upeat! Linna, Fort Good Hope, on rakennettu korkealle mäelle josta näkee merelle ja rannalle pitkälle Accraan asti melkein! Linna jäikin viimeiseksi laatuaan, tämä oli viimeinen rakennettu orjalinnake koko Ghanan rannikolle kuulma. Isompi ja turisti kohteempi on sitten Cape Coastin linna, jota pitäisi myös mennä katsomaan tulevina viikonloppuina joku päivä.

Turisteja täällä kävi selvästi vähemmän, koska ranta oli taas roskaa täynnä ja toimi vessana paikallisille. Luontoaktivistien kauhistus! Mutta nätti ranta silti, rannalla kellui kalastuslaivoja erimaiden lipuilla, yksi oli Ruotsin lipulla!

Siinä ilta sitten meni kaupunkia ihmetellessä joka ei kovin ihmeellinen ollut. Monet hautajaiset ja kihjalaiset nähtiin matkan varrella! Illallinen sitte tarjoiltiin linnan muureilla sijaitsevalle ruokapöydälle, jossa sitten istuttiin ja syötiin tähtitaivaan alla tummaa merta katsellen, tähtitaivaalle vau taas!

Lauantai aamuna aurinko nousi mereltä ja me sen mukana. Täällä unirytmi on vähän päivänvalon mukaan paikallisilla, ja nykyään meilläkin! Aamulla täällä nousen automaattisesti viimeistään puoli kahdeksalta kun melu alkaa yltyä naapureilla ja aurinko paistamaan. Illalla aurinko laskee kuudelta, jolloin käydään sään viilennyttyä pesulla ja aletaan harkita nukkumista. Arkipäivisin olen itsekin klo 20-22 välillä nukkumassa, pari kertaa mennyt klo 19! :D Viikonloppuisin tulee sitten vähän myöhempään valvottua jos on jossain iltaa istumassa kuten tuolla Kokrobitellä.

Aamulla ennen kuin paikalliset ehtivät kirkkoon, me oltiin jo matkalla Feteen! Parhaat rannat on yhdistetty lomakeskuksiin, joten Till’s nro.1 Hotel oli meidänkin päivän leiripaikka. JA MIKÄ RANTA! Paras tähän mennessä. Pitkä, siisti, palmuja, aaltoja, aurinko… Mitä muuta suomalainen tarvitsee paratiisi fiilikseen? Muutamaa surffaria lukuun ottamatta ranta oli vain meidän aamupäivän, ihana rauha! Rauha unohtui päälle kyllä niin paljon että tällä kertaa kirjaa lukiessa kärähti kankku… :D No nyt on bikineistä kunnon rajat ainakin, vähän punertavat vielä toistaiseksi vaan.. :D Ja huolestuneet sukulaiset ruudun toisella puolella: Minulla oli suojakerroin 50 koko päivän päällä, ja lisäilinkin sitä tihein väliajoin! Täällä tuo aurinko vaan on NIIIIN polttava!

Hyvin ruokaillut ja punaiseksi palanut obroni, aika siis palata Tema-kotiin!

Kärähtelyn lomassa sitten syötiin ja uitiin ja kärähdeltiin vähän lisää. Takaisin Accraan lähdettiin vasta iltapäivän lopulla, ja juuri pimeän tullessa olin jo Temassa kotiportilla! Jouhevasti sujui sunnuntaina liikenne, kaikki oli kirkossa niin ei ollut ruuhkia! Trotrot oli kyllä sitten hyyyyvin täynnä…

Nyt aftersun kylpy odottaa kärähtänyttä hipiääni!

<3: Ruut

Hoo, Akosombo & Shai Hills

Perjantai 9.11.

Perjantaina oli pakko lähteä töistä vähän aikaisemmin sinne maahantuloviranomaisten luokse passin, viisumin jatko anomuksen ja passikuvan kanssa. Accraan siis suunta! 

Ghanan tämä viisumi asia on kyllä vähän rahastusta... 

Ensin siis ennen Ghanaan saapumista pitää saada viisumi Tanskasta, kokonaisuudessaan n.100e. Sillä saa 3kk oleskeluluvan, olevinaan. Kentällä turvatarkastuksissa viranomainen sitten iskee viisumisi viereen leiman, johon kirjoittaa 30päivää tai 60päivää. Minä lyhyemmän tikun vetäneenä menen siis 30päivän sisällä leiman saamisesta Accraan maahantulovirastoon maksamaan 40cediä eli alle 20euroa että saan oleskella täällä loppuun asti. Tähän tarvitsen joltain ghanalaiselta anomuskirjeen oleskeluni pidentämiseksi. Narh-Bitassa Mr. Evans kirjoittaa ne kaikille opiskelijoille onneksi!

Sitten virastossa täytän samanlaisen hakemuksen kuin viisumia ensi kertaa hakiessa uudestaan, annan passini virkalijalle ja sinne passi sitten jääkin 2viikoksi. Taas olen passiton! Ehkä ne hävittää sen ja saan jäädä tänne vähä pidemmäks aikaa! Toive joka vois toteutuakin täällä.. :D

Viisumille jatkoa!

Siellä se leima ja 30 kummittelee..... Ensi kerralla kun tuun tänne, annan viranomaiselle kentällä passin välissä parikymmentä euroa nii ehkä onni suosii pidemmällä leimalla. :)

No passi tallessa ja matka jatkuu! Käytiin sitten nappaamassa ex-kämppis Ninnu kyytiin Osusta, eli vähän länsimaalaisemmasta kaupunginosasta. Siellä oli obroneita katu täynnä ja smoothie baareja ja muita hienouksia! Onneksi asun vähän enemmän paikallisten keskellä... Sitten vähän shopping! Woodinin afrikka printti kankaita lähti aaaika monta metriä mukaan, saa nähdä mitä ompelija niistä saa taikoa kotiin! ;) 

Viereseltä torilta tarttui taas vähän tuliaisia mukaan, afrikkalaisia "lannehelmiä"! Kuvaa en näistä ole oikein saanut keneltäkään, mutta kuka teistäkään antaisi jonku turistin kuvata pitsipöksyjään? :D Täällä naisen seksikkäin kohta on lantio, ja on erittäin epäsopivaa jos naisella näkyy tuo seksikkäin kohta eli navan ja takapuolen välinen iho! Sitä kohtaa tykätään kyllä myös korostaa salaa, näillä lannehelmillä! Eli pieniä helmiä paljon pitkässä nauhassa joka sitten solmitaan lanteille. Pienille lapsillekin laitetaan näitä ja aikusilla naisilla on sitten hienompia ja koristeellisempia. Näiden sanotaan olevan salaisuus afrikkalaisten naisten hyvin muotoutuneeseen takapuoleen! Tiedä sitten siitä... :D Toimivat ne myös lihomisen estäjinä, jos helmet alkavat puristaa on aika lopettaa syöminen! Lapsilla helmien pieneksi jäämisellä seurataan myös normaalia kasvua, mittanauhoja täällä ei ennen ole ollut eikä nykyäänkään ole joka taloudessa. :) 

Sitten Accra mall:lle! 

Accra mall, sisältää pienen euroopan. 

Ghanan korkein rakennus! 20 kerrosta oisko? Ei ihan pilvenpiirtäjä vielä.. Toivottavasti rakennettu paremmin ku romahtelevat kauppakeskukset!

Sininen trotro! Aika iso trotro, yleensä ei ihan näin pitkiä!

Ghana suklaata! Vasemmalla oleva merkki on JOKA PAIKASSA täällä. Tuolilla jolla istun, kadulla, ruoassa, autoissa, vesipulloissa, vaatteissa.... Nimeltään "Gye Nyame", eli The Supremacy of God / Only God jne. Näitä symboleita on monia erilaisia, yleisimpiä ehkä kymmenen? Niitä löytyy kaikkialta kun alkaa katsoa! 

Lauantai 10.11.
Ho
Aamulla auringon noustessa kuski saapui viemään meitä Ho-nimiseen kaupunkiin missä meitä odotti hautajaiset. 

Pohjoisempaan mennessä alkoi kasvillisuus lisääntyä ja vuoret kasvaa!

Tiellä matkaa hidasti apinat!

Kylien läpi ajaessa näkyi myös niitä savimajoja!

 Perille saavuttiin hieman myöhässä, kuten hyvin moni muukin! Kirkkoon sitten päästiin kolehdin keruun aikaan, eli cedi kouraan ja laulaen ja tanssien kierrettiin kirkkoa kunnes päästiin alttarille laittamaan raha vatiin. Surua täällä ei hirveästi havainnut, meno ei ehkä kuitenkaan ollut ihan yhtä iloista kuin normaaleissa jumalanpalveluksissa kuulma. Laulua riitti silti, ja alttarilla oli lähemmäs kymmenen pappia jotka kaikki saarnasivat vuorotellen. Saarnat ja laulu olivat pääasiassa heimokielellä, joten hirveästi mitään ei ymmärretty!

Kirkossa oli tungosta.

Vainaja oli sotaveteraani, joten armeija marssi parikin kertaa edes takaisin käytävää. Armeijan soittokunta oli säestämässä laulua ja hautasaattuetta. Kuka bongaa kuvasta suklaalevyssäkin olleen symbolin?

Hautajaisten värikoodia!

Hautajaisten värikoodi oli musta ja valkoinen, ja suurimmalla osalla niitä olikin. Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy miehiä ja naisia tuossa musta-valkoisessa kankaassa, joka on kuvioitu vainajan heimon kuviolla. Hautajaisvärejä on kolme: musta, valkoinen ja punainen. Ruskea ja muutkin vähän sinnepäin värit käyvät myös, varsinkin jos ei ole vainajan tai vainajan perheen kanssa kovin läheinen. Valkoinen tarkoittaa iloa, jota pidetään vanhojen ihmisten kuollessa. Punainen ja musta ovat surun värejä, joita pidetään sitten enemmän nuorempien kuollessa. Tämäkin teoria on vähän sovellettavissa, kun heimojen omat hautajaisvärit vaihtelevat. Toisella puolella Ghanaa hautajaisissa on aina punaista, toisissa aina valkoista. Mutta näihin heimokuvioituihin kankaisiin ja asujen tekoon käytetään todella paljon rahaa!

Vauvakin oli hautajais väreissä, eli valkoinen, musta ja punainen! Näin täällä kannetaan kaikki juniorit, ei tarvetta rattaille!

 Kirkosta sitten mentiin suoraan juhlapaikalla. Pieni osa juhlaväestä meni hautaukseen, mutta suuri osa hautajaisvieraista saattavat kuulma skipata sekä kirkon että hautauksen ja ilmestyä vain juhliin, jossa sitten annetaan vainajan perheelle rahaa. Ja se on se tärkein, antaa vähän rahaa ja näyttäytyä, sen jälkeen voi jäädä paikalle odottamaan iltaa ja tanssimista, tai poistua paikalta! Me olimme kirkossa loppuseremonian, tulimme syömään, annoimme rahaa, tervehdimme vieraita ja lähdimme jatkamaan matkaa! Bändi alkoi lähtiessämme soittamaan vähän menevämpiä biisejä, joten kahden tunnin päästä siellä olisi ollut bileet! Juhlat tosin jatkuvat vielä seuraavana päivänä, ilmeisesti syömisen merkeissä taas. Kallista vainajan perheelle! Joskus vainajaa saatetaan säilyttää ruumishuoneella jopa vuosi, arvovaltaisempia pidempäänkin, että keritään järjestää kunnon juhlat. Mitä iloisemmat hautajaiset, sitä parempi kuoleman jälkeinen elämä! :)

Hautajaisissa oli ghanalaisten ruokien buffet. Kanaa, kalaa eri tavoilla, riisiä, riisiä pavuilla bankun tapaista "maissileipää", tulisia kastikkeita, SPAGETTIA, sisälmys soppaa....

Akosombo
Hautajaisista suunta sitten takaisin Temaan päin, mutta matkan varrella käytiin Akosombossa, kauniissa itsenäisessä kaupungissa jossa volta-järvi sijaitsee. 

Superkallis laiva vuokrattavana ja kalojen kasvatusta.

Tuolla ois kiva makoilla päivä!

OBRONI hautajaisvaatteissa

Volta-järveä, pato, metsää, vuoria...

Shai Hills

Shai Hillseillä jäätiin hotelliin yöksi että aamulla päästiin ennen kuuminta aurinkoa kiipeämään vuorelle! Hotelli oli ihan siisti, mutta jotkut moskiitot tuolla kyllä pisteli sellasia paukamia että vieläkin näytän paisetautiselta!

Vaeltamaan! Ensin vastaan aitauksessa turisteista tykkääviä strutseja!

Varjoisia polkuja pitkin....

...takaisin savannille!

Koko ajan matka oli ylöspäin, ja maisemat paranivat! Sääkin kuumeni, kyllä siinä kiivetessä hiki valui!

Ensin ylös, sitten alas! Vuorikiipeilijää minusta ei tule, oli sen verran haastavaa!

Tuhatjalkainen! Näitä oli varjoisessa mäessä miljoona, sai vähän varoa mistä otti kiinni.....

PERILLÄ! Tätä luolaa me kiivettiin katsomaan. Ihan hieno, kiipeäminen oli kyllä ehkä kivempaa :D Ei se määränpää vaan se matka siis! Shai-heimot asuivat näissä luolissa ja vuorilla piilossa brittejä orjamarkkinoiden aikoihin. 

Vauva! Alle kuukauden ikäinen hörökorva :) Takana äiti ja isi tekevät toisilleen kirpputarkastusta!

<3: Ruut