Shoppailua, töitä ja mahakipuja!

2.11.12

Töistä pääsin vähän aikaisemmin kotiin, joten Arjan tytön kanssa päätettiin lähteä Accraan Makola-torille. Matkaan lähdettiin ihan oikealla bussilla, joka tuntui kyllä olevan uransa loppusuoralla ryminästä päätellen… Mutta hyvin se kaikki Teman pikkutiet kesti, taksiakin kolhaistiin ahtaassa mutkassa  ja moottoritiellä Accraan mentiin tuhatta ja sataa ja silti ehjänä perillä, bussi ja me! Täällä nuo moottoritiet eivät ole kovin hyvä kuntoisia joka kohdasta, koloja, reikiä ja pomppuja niin että heikommat autot hajoavat tien varteen!

Mutta Makolan kohdalla kyydistä pois, ex-ghana-kämppikseni messiin mukaan ja ostoshelvettiä kohti! Kirjaimellisesti. Makola on siis suuri tori alue, jossa on ruoka-, koru-, vaate- ja kenkäosastot sekä kaikkea muuta kivaa. Ja joka kojulla on hyvin aggressiivinen myyjä! Ahtaita kujia, myyjät tarttuu käsistä ja vaatteista kii et saa sun huomion, hirvee huutelu, liikaa ihmisiä, tyrkyttäviä myyjiä, kenkä myyjät alkaa ottaa sun kenkiä ite pois jos katselet uusia…. Huhhuh! Ja jos jotain haluat, kysyt hintaa, saat obroni –hinnan! Eli todella paljon kalliimmalla kuin paikalliset. Tinkiminen alkakoon… Myyjät ei helpolla luovuta alussa, suomalaisella sisulla pitää vain puhua ja puhua ja sitten ehkä pääsette hyvään hintaan, jonka jälkeen myyjä on vihainen koska ei saanut ylimääräistä rahaa tarpeeksi. Tinkiminen ei oo mun juttu! Paikalliset vielä kiihtyessään alkaa vaikuttamaan tosi vihaisilta ääntä korottaessaan. Ostoskeskukset kiinteillä hinnoilla on paras keksintö sitten astianpesukoneen! Joita kumpiakaan täällä ei juurikaan ole.  :D Mukaan Makolalta tarttui muutama lisätuliainen, ja hyvin väsynyt olo!

Tuolla parkkipaikan takana aurinkovarjojen alla odottaa ostoshelvetti! Tuolla ymmärtää miksi miehet inhoavat shoppailua...

Makolalta otimme trotro:n hienoon ostoskeskukseen, Accra mall:lle! Ja hieno se olikin, suunniteltu ilmeisesti juuri länsimaisille ja rikkaammille paikalliselle. Ostoskeskus sisälsi siis mm. elokuvateatterin, kunnon ruokakorttelin, muutamia tavarataloja ja isompia ruokakauppoja, vaatekauppoja halvempaan ja kalliimpaan makuun ja muutaman afrikka-tavaraa, kuten kankaita myyvän liikkeen. Pari hametta lähti halvalla mukaan! Afrikkalaiset kankaat jäivät kummittelemaan mieleen niin joku päivä pakko mennä ostamaan pari metriä kotiin mukaan. :) Tai teettää niistä täällä laukku tai huivi tai mekko ym., kuten paikalliset tekee!

5.11.12

Ihmeen hyvää ollakseen melkein terveellistä! Kuka löytää Ghanan lipun?!

Tälläsissä pusseissa myydään juomavettä!

Ghanalaista suklaata, mmmh <3

Working lunch! Ghanalaista banaania ja pähkinöitä :) Näitä ne myy aina yhdessä!

Tuossa yllä vähän ghanalaista ruokaa! Paikalliset syö sairaalassa ainakin sellasta ”pussipuuroa”, lämmintä velliä mikä on pussissa ja sieltä se sitten juodaan. Mä olen tylsä, ja syön kotona ghanassa tehtyä smoothieta. :D Mulla on muutenkin ollut nyt pari päivää vähän heikko olo aina välillä, mahassa kiertää ja heikottaa eikä ruoka oikein maistu joten nyt odotan parempaa oloa ennen mahan rasitusta uusilla makuelämyksillä.

Töissä oli sitten uusia tuulia! Osastolle tuli kolme paikallista sairaanhoitaja opiskelijaa ja tänään kestokatetroitaisiin nainen.

Hoitsujen opiskelu asut! Vielä vanhainaikaisempaa kuin meidän puvut, ihania! :D Huomatkaa taustalla kiireinen osasto, tuona päivänä oli 5 potilasta koko osastolla :D

Täällä tavoitellaan steriiliä työtapaa yllättävän hyvin ja yllättävän monessa asiassa! Käsien pesu on kaikilla takaraivossa todella hyvin. Steriilejä hanskoja käytetään osien haavojen hoidossa, sisätutkimuksissa ja katetroinnissa ainakin. Työntekijät aina vastailevat kysymyksiini työtavoista ”Yes… But this is Ghana!” Menetelmät ehkä eri, mutta samaan lopputulokseen päästään kuin suomessakin.

Pitkä katetri, virtsapussi, puhdistusvälineenä pumpulia ja steriilit hanskat!

Katetrointi sitten tapahtui hieman eri tavalla. Meillä (=paikoissa joissa olen työskennellyt) katetria ympäröivään pussiin laitetaan yleensä kylmää vettä/keittosuolaa, että katetrissa oleva liukaste aktivoituu ja katetri hieman jäykistyy asetuksen helpottamiseksi. Täällä katetria ei kasteta minkään sortin nesteeseen, ”kuivilla sisään”. Suomessa muutenkin naisille ja miehille on eri pituiset katetrit, nyt laitettiin miehen katetri naiselle. Toimiihan se niinkin! Suomessa katetrin virtsaputkeen menevään osaan ei kosketa käsillä, steriileillä bankseilla voi välillä avittaa. Täällä tuo kuiva katetri otettiin steriiliin hanskaan kiemuralle, ja alettiin ujuttaa virtsarakkoa kohti. Puudutteen ja liukasteen puuttumisen näki kyllä potilaan kasvoista, auts! Ballonki sitten täyteen keittosuolalla virtsan kulkiessa. Hoitajat siellä ruudun toisella puolella tietävätkin että naisen anatomia voi olla hieman haasteellinen, ja katetreja voi mennä välillä muutamakin ”väärään paikkaan”. Täällä potilas itse maksaa oman katetrinsa ja virtsapussinsa, ja sitä katetria on vain yksi, joten sen on parempi osua ensimmäisellä kerralla oikeaan paikkaan, muuten siitä steriilistäkään käsineestä ei ole hirveästi hyötyä uudella yrityksellä. Suorituspaineita!

Selitin hoitajalle toimenpiteen jälkeen suomalaisen tekotavan erot, hän kuunteli kyllä mielenkiinnolla mutta keskustelu päättyi taas: ”Yes we know, but this is Ghana so we can do it like that!” Heh.. :D

7.11.12

Aamulla teki niin paljon mieli jäädä nukkumaan, alan ilmeisesti tottua Ghanan aikaan, suomen ajasta -2 tuntia. Ennen ei tehnyt mitään vaikeuksia herätä kuudelta koska suomessa kello oli jo kahdeksan! Ylös ulos ja töihin siis. Omaa ohjaajaa tuolla sairaalassa minulla ei ole, joten ylihoitaja sanoi että sitten kun haluan mennä tutustumaan eri osastoihin, kävelen vain osastolle ja jään sinne. Tämän päivän vietin sitten lastenosastolla! Seinillä oli maalauksia, julisteita, piirroshahmoja, ihanan pirteä tunnelma! Lapsia paikalla oli 6, yksi kouluikäinen aikuisten sängyllä ja muut alle 5-vuotiaita lasten sängyissä. Kaksi oli liikenneonnettomuuden takia osastolla, muut malarian. Malaria tuo joka osastolle eniten ihmisiä kuulma! Itseäni yllätti miten pahaan kuntoon malaria paikallisetkin saa, kun ennen ajattelin että he ovat ”tottuneet” tautiin ja meihin obroneihin se sitten iskee pahemmin.

Lastenosastoa ja sairaanhoidon opiskelija

Lapsilla oli kivaa sairaalassakin!

Lapset olivat ihanan pirteitä, leikkiautoista saatiin iso riemu aikaiseksi! Äidit olivat paikalla huolehtimassa lapsistaan, hoitajat vain mittasivat kuumeen, isommilta pulssin ja antoivat lääkkeitä kanyylin kautta. Ja muuna työaikana sitten leikittiin! Hauska päivä oli, lääkelaskujakin pääsin laskemaan! :) Lastenosastolla nekin tuntuivat mukavilta, osastolla ilokaasua ilmassa?

Puolen päivän maissa sitten tv-ohjelma keskeytyy ja paikallinen kanava alkaa lähettää kuvaa pölyisestä paikasta missä oli paljon betonia, rautaa ja ihmisiä ympärillä. Accrassa kuusi kerroksinen kauppa on romahtanut, myyjät ja asiakkaat ovat loukussa rakennuksen raunioiden alla! Osaston henkilökunta laittoi television kovemmalla ja jäivät potilaiden vanhempien kanssa katsomaan kun televisiossa näkyy paikallisia miehiä jotka lähtevät kiipeämään raunioiden päälle ja alkavat siirrellä rojua pois. Kamera löytää romun alle jääneen ihmisen, alaruumis näkyy liikkumattomana ja yläruumis on hävinnyt rojun alle. Hetken paikalliset liikuttelevat hänen raajojaan ja koputtelevat romukasaa, mutta valitettavasti kamera kuvaa yhtä onnettomuuden uhreista. Ja kuvasi sitä varmaan vartin, eri kulmista, läheltä ja kaukaa… Teki vähän pahaa katsoa kun suomessa tottunut että uutisissakin käytetään sensurointia pahemman varalta…  Mutta kamera vaihtaa kohdetta, vihdoin, suureen mieslaumaan joka alkaa taputtaa ja hurrata keskellä raunioita. Ulos kannetaan harmaan pölyn peitossa oleva nainen, hieman pökerryksissä mutta elossa! Ambulanssiin ja parempaan hoitoon.  Poliisi, armeija ja palomiehiäkin tuli paikalle, ja alkoivat pitää järjestystä onnettomuuspaikalla. Isot kaivinkoneet tulevat paikalle ja alkavat siirrellä raunioiden rojua. Kameramiehet ja yleisö ilmeisesti pakotettiin kauemmas turvallisuuden vuoksi, joten lisää pelastuksia tai uhreja ei televisioon tullut näkyviin. Näiden tietojen mukaan on löytynyt vain 4 kuollutta! Mutta kymmeniä on vielä loukussa. Tuntui että koko sairaalassa minä olin kaikkein järkyttynein ja liimaantunein televisioon! Ehkä paikalliset ovat tottuneet tähän rakennusten romahtamiseen kun täällä ei kuulma aina tehdä taloon piirustuksiakaan, tai sitten he kätkevät järkytyksensä tai jotain..

No mutta tämänkin järkyttyneen mielen suomea opettelevat työkaverit ja laumana perässä kulkevat koululaiset saivat piristettyä! :D Töissä kuului vain ”Moimoi, mina rakastan sinuu!” ja kotiin kävellessä kokonainen luokka ala-asteelaisia juoksi mun perään ja huusi ”OBRONIIII”! Sitten he seuraavat melkein kotiin asti, harmitti ettei ollut mitään karkkia tai vastaavaa antaa tästä urheilusuorituksesta .. :( Vaikka ei näitä kovin pitäisi lahjoa tuosta obroni huutelusta, olo alkaa olla kuin jollain suuremmallakin tähdellä kaupungilla kävellessä… Britney Spears, I know how you feel! Isot aurinkolasit ja lierihattu ostolistalle?

8.11.12

Tänään aamulla oli jo melkein terve olo! Synnytys osastolle siis päiväksi tutustumaan. :) Kameralle siellä ei valitettavasti oltu yhtä suotuisia kuin muilla osastoilla, kuvia ei siis herunut. :( No, osastolla oli siis raskaana olevia odottamassa ponnistuspäivää, juuri synnyttäneitä pienten vauvojensa kanssa, muutama abortin epäonnistuneesti tehnyt ja keskenmenon saanut seurannassa. Yksityisyys siis ymmärrettävää!

Kiersimme ensin yöhoitajien kanssa huoneet läpi, sitten lääkärin kanssa joka tenttasi opiskelijaansa kuin viimeistä päivää, eikä poikaparka oikein tiennyt mitään! Tuli sitten samalla opittua itsekin miten mitatataan raskausmaha ja miten senteistä voi päätellä viikot, tosi kiinnostava opetustuokio! Vauvojen keltaisuutta arvioitiin ja lääkäri kyseli imetyksestä kaikilta synnyttäneiltä. Osasto olikin täynnä julisteita missä kerrottiin imetyksen hyvistä puolista ja hyvistä tekniikoista, tässäkin oppi taas uutta!

Hoitajien kanssa sitten kierros verenpainemittarin, kuumemittarin ja jonkun ääniultrakoneen kanssa. Niin minäkin kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni syntymättömän vauvan sydänäänet livenä! :)

Sitten mentiin epäonnistuneen abortin tehneen naisen kanssa osaston synnytyssaliin. Osastolla nainen oli verenvuodon takia, ja kohtu ei ollut myöskään tyhjentynyt vielä joten sitäkin odoteltiin. Lääkäri määräsi hänelle jotain emätintabletteja(?) joista en ihan päässyt perille, mutta synnytyssalissa hoitajan piti saada muutama pilleri laitettua ilmeisesti kohdun suulle. Tässä kohtaa alan opinnoista olisi ollut hyötyä mutta näinkin oppii uutta! Kaksi eri hoitajaa sitä yritti, tunti siinä varmaan meni ennen kuin yksikään pilleri pääsi oikealle paikalleen. Siinä samalla verenvuoto jatkui ja kaiken tämän tökkimisen aikana alkoi kohtukin tyhjentyä. Not pretty… Mutta loppujen lopuksi pillerit saatiin paikalleen ja nainen takaisin sänkyyn. En tiedä oliko se tämä afrikkalaisten hoitajien jämäkkyys vai vanhan hoitajan halveksunta naista kohtaan, mutta todella kovakouraisesti ja töykeästi naista siellä kohdeltiin.. Tämä on siis todella kristillinen maa, varsinkin vanhemmat ihmiset täällä, joten en tiedä johtuiko sitten kirkon kannasta abortteja kohtaan vai kuvittelinko vain tuon töykeän kohtelun. Nainen oli vielä sijoitettu huoneeseen, joka oli täynnä äitejä vastasyntyneidensä kanssa.. Itse en välttämättä haluaisi olla huoneessa täynnä vauvoja jos olisin saanut vaikka keskenmenon. 

Mutta vauvoja ja äitejä siellä kohdeltiin todella ihanasti, tuntui kuin koko osasto olisi yhtä suurta perhettä! Kaikki auttoi toisiaan ja kärräsi toistenkin vauvoja ympäri sairaala-aluetta. :)

Huomenna sitten Accra kutsuu taas, tällä kertaa viisumi asioiden takia. Suurlähetystöön siis passin, johon maahantuloviranomainen lentokentällä iski minulle 30päivän leiman, eli 30päivän kuluessa pitää käydä hakemassa jatkoa leimalle ja viisumille, vaikka suomessa hankittu viisumi on voimassa. Sairaalasta saadun kirjeen, jossa yhteyshenkilöni pyytää minulle lisää oleskeluaikaa maassa, passin ja passikuvan kanssa sinne hakemuksia siis täyttämään… Maahantuloviranomaiselta voit siis saada 30päivän tai 60päivän leiman, kuinkas minun tuurilla sattuikaan… Vähän arpaonnella ne viranomaiset noita muutenkin jakelevat, samassa seurueessa suomesta tulleista opiskelijoista puolet sai 30päivän ja puolet 60päivän :D Entten tentten…

Lauantaina sitten Hoo nimiseen kaupunkiin vähän sisämaahan päin hautajaisiin! Vainajaa en tunne, mutta ei siellä kuulma monet muutkaan… :D Sunnuntaina sitten matkan varrella olevaan Shai hills:lle vähän vaeltamaan apinoiden kanssa! :)

<3: Ruut

Reissamista ja työharjoittelua!

Nyt netti alkoi toimimaan joten tässä päivitys kuluvalta viikolta! Vettä ei oo tullut hanasta melkein viikkoon ja kohta alkaa pihalla oleva säiliö tyhjenemään, o-ou! Sähkökatkoksiakin on tullut pari!

Sunnuntai 28.10.2012

Sunnuntaina sai nukkua pitkään kun lähes koko kaupunki on aamulla kirkossa. Heräiltyäni naapurin kukon avustamana, lähdin Arjan mukaan Teman ulkopuolelle sijaitsevaan DESO:on. Brittinaisen perustama järjestö auttaa vammaisia lapsia, kuten sokeita, kuuroja ja fyysisesti rajoittuneita. Aidattu tontti sijaitsi tähän mennessä huonoimman tien perällä minkä olen koskaan nähnyt, kunnon bumpyride..

Mutta aitojen sisällä oli yllättävän hienot puitteet! Lapsia paikalla oli ehkä 5, ymmärsin että suurin osa oli paikassa asuvan miehen lapsia ja muut lähialueen köyhiä lapsia. Siellä leikkien keskellä näkyi rullatuoleja, kyynärsauvoja, proteeseja, sokeiden keppejä, kävelytelineitä yms! Lapset lähinnä käyttivät niitä tällä hetkellä rajuihin leikkeihinsä mutta sain esittelykierroksen aikana kuulla ja nähdä kuvia miten he ovat jakaneet apuvälineitä tarvitseville. Ja erilaisista leireistä oli paljon kuvia missä oli vammautuneita lapsia! Oli aika iloinen yllätys itselle että täällä järjestetään tuollaisia!

Linssiluteet! Pojalla oli ilmeisesti lievää autismia, tyttö ei osaa puhua. Kävelytelineellä oli silti superhauska leikkiä!

Kasaamista odottavia pyörätuoleja yms.. Vieressä oli sitten iso kasa proteeseja!

Herätyskello, näitä kulkee vapaana joka paikas!

Eräs paikalla olleista lapsista oli pieni tyttö, supersuloinen, joka pienen ujostelun jälkeen tuli tutkimaan valkoisia käsiäni ja sitten talutti minua ympäri paikkaa! Leikittiin palloilla ja katseltiin kirjoja, pallon heittäminen oli hänestä superhauskaa! Hirveästi tytöllä oli asiaa, mutta hän ei osannut puhua vaikka oli jo 3-vuotias. Sanojen sijasta suusta kuului muminaa. Lääkärissäkin tyttöä oli käytetty ettei vain kuulossa olisi vikaa, mutta normaali sekin oli. Suomessa tämä lapsi olisi jo kiidätetty puheterapeutille opettelemaan sanoja mutta täällä ei valitettavasti sellaisia palveluja ole tarjolla. No, eikös Einsteinkin oppinut puhumaan vasta ala-aste iässä ja silti hänestä tuli nero, joten ehkä tämäkin tyttö joku päivä vielä oppii! :)

Jotenkin oli aika vaikuttavaa nähdä nykyaikasia apuvälineitä Afrikassa keskellä villiä luontoa.. No villiä ja villiä, kasvit täällä kyllä villiintyvät asuttamattomilla alueilla mutta mitään leijonia tai norsuja täällä ei ihan vastaan kävele! Naapurin kukko, vuohet, laihat lampaat ja kaiken maailman erikokoiset liskot täällä on lähinnä kulkenut vastaan.. :D Ja lintuja mitkä kuulostaa narisevilta ovilta, heinäsirkkoja, moskiittoja ja suloisia sekarotuisia koiranpentuja ja kilejä mitkä tonkivat kadun varsien jätteitä! Niita jätteitäkin täällä muuten riittää… Kierrätystä alkaa arvostamaan täällä, monen muun asian lisäksi!

Käytiin kans allasbileissä!!! Täällä voi päätyä ihmeellisiin paikkoihin yhtäkkiä :D Afrikkalaiset osaa ainakin kaksi juttua täydellisesti: musiikin teon ja tanssimisen! Ei siinä voinu paikallaan istua itekkään, moskiittoja karkuun tanssien siis!

Maanantai 29.10.2012

Maanantai koitti ja Narh-Bitan sairaala kutsui! Käytiin antamassa ompelijalle mitat ja malli jotta hän osasi tehdä minulle hoitajien työasun. Täällä hoitajilla on ruskeita, vihreitä ja valkoisia mekkoja. Valkoiset mekot on ilmeisesti 4vuoden sairaanhoitaja koulutuksen saaneilla, eli ylemmillä hoitajilla. Ruskeat mekot ovat sitten 2 vuoden ja vihreät 3vuoden. Valkomekkoiset osaavat vielä määrätä reseptejä ja arvioida potilaita ja kaikkea hienoa. Minullekin tulee valkoinen mekko! Sain ilmeisesti ylennyksen tämän puvun mukana?

Ruskea pukuinen ja valkopukuinen työkaveri! 

Sitten vähän Narh-Bitan historiaa ja kierros sairaalassa. Meinasivat jo pistää minut lastenosastolle harjoitteluun mutta tällä lähihoitajan tittelillä ei hirveästi siellä osaa vielä tehdä mitään, joten naisten osastolle tieni vie, ainakin kahdeksi viikoksi. Vähän oli johtavalla hoitajalla vaikeuksia käsittää lähihoitajan ja sairaanhoitajan eroa, voi olla ettei oikein vieläkään mennyt perille… No sen sain selitettyä että kanyyleita en saa laittaa! Kielimuuri tuntuu olevan täällä suurempi tuon sairaalan henkilökunnan kanssa kuin torimyyjien kanssa!? Oijoi, no haasteitahan tänne tultiin hakemaan! :D

Tiistai 30.10.2012

Sitten tiistaina yksin seikkailemaan takseilla ensin täältä coomunity 2:sta community 1:een, sitten community 4:een missä Narh-Bita on ja siinä välissä pitäisi osata jäädä oikeissa kohdissa pois ja löytää seuraava oikea taksi! Tietyistä maamerkeistä oppii reitit aika hyvin! Bensa-asemat ja kirkot on tärkeitä merkkejä näillä työmatkoilla mulle että tietää olevansa oikealla reitillä!

Narh-Bitaan päästyäni sitten tunnin verran odotellaan ylihoitajaa ohjaamaan, sitten allekirjoitetaan laput missä lupaan pitää tukkaa kiinni niskan yläpuolella, pitää kenkiä mitkä peittää jalan ja olla edustavan näköinen töissä! Mission impossible olla edustava tässä helteessä… Muut eiköhän onnistu! Ja käsihygieniasta sain kunnon saarnan ja kuulustelun että miksi kädet pestään silloin ja tällöin! Käsihygieniasta puheenollen, täällä saa pitää kihlasormuksia sormessa koko ajan, tässä siis avioliitto voittaa hygienian!

Kuulustelun kirkkaasti läpäistyäni (:D) matka jatkui sinne naisten osastolle! Vielä ei ollut sitä työpukua joten omissa vaatteissa mentiin ja pihalla oltiin kuin lumiukko… Suomessa opiskelijat perehdytetään kaikilla kansioilla ja näytetään missä mikäkin on ja on oma ohjaaja kuka opettaa. No täällä ei homma toimi ihan noin… Täällä saa laittaa aktiivisuuden potenssiin 10 ja sitten hyrrätä eri hoitajien perässä ja yrittää selvittää että mitä he tekevät ja miten osasto yleensäkin toimii. Kaikkien potilaiden diagnoosit on hienolla lääkärikielellä latinaksi ja ihme lyhenteillä joita minä raukka en ole ikinä kuullutkaan, mutta ei se menoa haitannut! Kiersin lääkärin ja toisen hoitajan kanssa osastoa ympäri hetken ja lääkäri päätti alkaa opettaa minua kun kuuli että olen suomesta! Siinä hän selitti että mikä blaablaablaalatina diagnoosi tällä potilaalla on, ja sitten hän kysyi tiedänkö mikä se on. Potilaita oli 14, sanoin vain pari kertaa ”I don’t know”! Muihin sain uskottavasti selitettyä jotain, kun kuuli diagnoosista tutun sanan kuten ”trombo”. Aivot hyrrää, koulussa opittu palautui mieleen ja hienosti siinä sitten keskustelimme veritukoksesta potilaan jalassa! Afrikkalainen rento elämänasenne alkaa jo tarttua, ”kyllä se siitä jotenkin onnistuu”! :D

Käsien pesu paikka töissä. Koska hanasta tulee vettä hyyyvin harvoin, kauhalla vettä käsiin, kaupan saippuaa  ja kädet kuivataan tuolla ylhäällä roikkuvilla pyyhkeillä! Sitten pyyhkeet pestään desinfiontiaine-vesi sekoituksessa ja viedään ulos kuivumaan. :) Käsidesiä löytyy eri pöydältä, mutta mulla on omat mukana, kulkee kätevästi taskussa!

Osastoa vähän! Nää melkein pakotti mua kuvaamaan tätä osastoa, täällä ei ilmeisesti inhota kameroita niinkuin kaduilla.. :D Hoitajien kirjaamispaikka on keskellä osastoa, käsien pesu paikka ja taukohuone sitten selkäni takana tätä kuvaa ottaesa!

Keskiviikko 31.10.2012

Taas töihin takseilla ilman eksymistä, voittajafiilis! Aamuvuoro on 7.30-14.00 täällä, joten suomalaisen työmoraalin oppimana minä seison siellä hoitsumekko päällä jo reippaasti ennen puolta, kirjoitan nimeni paikalla olo kirjaan ja yökön kanssa katson aamun uutisia. Kello käy, ja 8 jälkeen muut aamuvuorolaiset alkavat valua paikalle! Viimeinen saapuu yleensä vähän ennen 9. Ghana man time, kaikkien kellot on aina väärässä ajassa joka paikassa ja kaikki saapuvat vähän omia aikojaan paikalle. Kyllä sinne vihkoon sitten merkataan punaisella kynällä itse jos on myöhässä, mutta ei niitä ilmeisesti kovin usein ylemmältä taholta valvota? :D No itsellä on aina sitten hyvää aikaa tutkiskella välinekärryjä ja lukea potilaiden kansioita ja miettiä mitä oudot diagnoosit ovat!

No täs mä! Innokas aamuvuorolainen! Kiva mekko, eh?

Aamu siinä sitten hengaillaan, jokainen tekee jotain omiaan, osa makaa tyhjillä potilas sängyillä ja sairaat hoitajat nukkuvat niillä. Täällä ei kuulma sairaslomaa myönnetä jos pystyy omilla jaloillaan kävelemään.. Lääkärikin siellä käy kiertämässä opiskelijapojan kanssa, puhuu potilaiden kanssa paikallisten ”twi” kieltä, kirjaa hyvin huonolla käsialalla jotain papereihin ja antaa hoitajille jatkohoito ohjeita tai kotiuttaa potilaan. Naisten osastolla potilaat viipyvät parista tunnista pariin viikkoon, mutta suurin osa on reippaasti alle viikon siellä, muutaman yön ehkä. Aika huonokuntoisia potilaitakin on lähtenyt kotiin, eräs malaria potilas piti kuskata labraan rullatuolilla maksamaan verikokeensa(juu, kaikki täällä maksetaan itse!)aamulla kun itse kävellessään kaatui suoraan minun syliin ja tärisi kuumeesta mutta iltapäivällä hänet kotiutettiin! Tehokasta potilaiden vaihtumista ainakin..

10 jälkeen aloitetaan peruselintoimintojen mittaus kierros, eli manuaalinen verenpaine mittari, stetoskooppi, kuumemittari ja desinfioitu pumpulipala kärryyn ja potilaita kiertämään! Verenpaine, pulssi, hengitys kerrat minuutissa ja lämpö sitten kirjataan potilaskansioihin. Suomeen tullessa olen tuon manuaalisen verenpaineen mittauksen mestari! :) Potilaita välillä naurattaa kun osa heistä puhuu vain twi:tä ja minä vain englantia ja siinä sitten yritetään elekielellä tehdä selkoa toisillemme että mikä on vikana ja mitä minä haluan mitata. :D Tähän mennessä elekieli on toiminut erittäin hyvin, molempia naurattaa mutta hommat saa tehtyä!

Täällä hoitajat tekevät oikeastaan vain lääketieteellisiä tehtäviä, tippoja, kanyyleita, injektioita, verensokereita joiltakin, verenpainetta yms. Ja labrassa ja apteekissa juoksemista! Potilaiden vaihtuessa sänky pyyhitään veden ja jonkun yleisdesinfiointi aineen avulla, jonka jälkeen puhtaat lakanat ja uusi potilas sänkyyn ja tippa käteen! Harmittaa kyllä etten vielä saa kanyyleita laittaa, niitä täällä saisi harjoitella ammattilaiseksi asti.. :( No kaikkea muuta nyt senkin edestä! 

Potilaille tulee aina omaisia muutama tai iso kasa sängyn viereen. He tuovat ruokaa, leikkaavat vesipulloista oksennusvateja, auttavat vessaan ja pesulle ja keskustelevat hoitajien kanssa jatkohoidosta ja rahanmenosta. Joten sitä ”perushoitoa” täällä ei tule ihan hirveästi treenattua.. :D Ja aina välillä omaiset kerääntyvät potilaan ympärille ja rukoilevat hyvin äänekkäästi ja antaumuksella omaisensa parantumista tuolla twi:n kielellä, täällä perheestä todellakin huolehditaan!

Töiden jälkeen Arja ja kämppis-pariskunta tulivat hakemaan minua suoraan töistä, ja sitten suunnaksi Accra, Ghanan pääkaupunki. Toinen puoli pariskunnasta vietiin lentokentälle takaisin Suomeen ja samalla haettiin Arjan tyttö viikonloppu lomalle kotiin. Täällä suurin osa lapsista ja opiskelijoista opiskelee sisäoppilaitoksessa hieman kauempana kotoa! Käytiin myös moikkaamassa muita suomalaisia, ketkä asuvat Accrassa Arjan vuokraamassa asunnossa. Heidän kanssaan lähden ehkä joku viikonloppu katsomaan niitä Cape Coastin linnoja! Suurin osa opiskelijoista tulee tänne aina vähintään kahdestaan, siksi kaikki paikallisetkin sanovat ”OH WOW, you are so brave!” kun kuulevat että olen täällä yksin. No, brave or stupid! Pitkät matkat on kivempi ja paaljon turvallisempi matkustaa seurassa, mutta täällä Temassa kun osaan kulkea nyt yksin niin on ihan kiva kulkea omia aikojaan miten haluaa ja minne haluaa! Vapaus! :D Vähän kyllä rajoittaa ettei ole ketään korstoa tai kaveria mukana, esim. pimeällä ei ole kovin fiksua liikkua ”obronina” yksin, silloin tottakai helpommin sattuu ryöstöjä ja muuta mukavaa. Joten nyt vielä ajoitan kotiintuloajat klo 18 maihin, koska sen jälkeen pimeys tulee niin nopeasti ettei pihalta nää hakea vettä ilman sähkölamppuja.. Ja lepakot herää ja lähtee lentelemään, ne näyttää aina hyökkäävän kimppuun! Saati sitten löydä oikealle portille :D Mutta turvallisempaa ja fiksumpaakin täällä on liikkua ja matkustaa porukassa, onneksi siis löysin muitakin obroneita pidempiä matkoja varten! :D Muutenkin liikkuessa täällä on aina innokkaita ehdokkaita seuraksi. Hirveä huutelu aina perään, lapset koskettaa mennessään ohi, kaikki tahtoo kaupata jotain (yleensä ylihinnalla), töissä kaikki tahtoo ottaa yhteiskuvia ja lisätä niitä facebookkiin ja kyselee että vienkö heidät suomeen... Lapset on suloisia, heille vielä jaksan vilkutella ja vastailla ”Obroni how are you?” kysymyksiin! Mutta noiden aikuisten huutelun osaa jo ohittaa tyynesti ja ilman huomion kiinnitystä jos ei jaksa koko ajan kulkea käsi pystyssä ja vilkuttaa jokaiselle. :D Joidenkin, varsinkin töissä muiden opiskelijoiden kanssa saa aikaan tosi hyviä ja mukavia keskusteluja! :) 

Tänään ostin jo ekat tuliaiset torilta ja kävin etsimässä ghanalaista mekkoa! Värikäs afrikkalainen mekko on pakko saada kotiin mukaan. :) Ghanalaista suklaatakin tuli ostettua, se kans tuliaislistalle! :D

<3: Ruut

Yello!

Netti ei tuolla 'kotona' toimi ja nyt vasta loysin nettikahvilan missa paasee halvalla hitaaseen nettiin! :D Elossa siis ollaan, vaikka sahkot katkeilee just illalla kun on pimeeta ku sakissa, ja vetta ei oo hanasta tullut 5 paivaan! Mut vetta saa pihalta sailiosta nii saa pestya katupolyt pois hiuksista! :) 

Tassa netti tauon aikana on kerinnyt teha vaikka mita, kuten vierailla vammaisten lasten tuki keskuksessa, accrassa ja tyotkin alkoi sairaalassa maanantaina! Taman viikon olen naisten osastolla, seuraavina viikkoina ne meinaa laittaa mut lasten osastolle ja emergency osastolle mutta saa nahda etta onnistuuko talla lahihoitajan tittelilla vai pyydanko vaan saada olla naisten ja miesten osastolla aikuisten kanssa :) viela on vahan sahlaysta naitten titteli ja paperiasioiden kaa mutta tyot sujuu jo iha hyvin tuolla naisten kanssa! Paljon on malariaa, nestehukkaa ja onnettomuus potilaita hoidossa, muutama hiv potilas myos kaynyt! Kaikki potilas tekstit on latinaksi mutta ihan hyvin sitakin on oppinut tajuamaan :) Ja tyopukuna on valkoinen minun mitoilla teetetty mekko, huvittavan nakoinen, oottakaa vaan kuvia :D

Aurinko paistaa, ensimmaiset palamiset alkaa rauhoittua ja tanaan tuli ostettua ensimmaiset tuliaisetkin torilta :) 

Parempi teksti noista reissuista ja kuvia tulee sitten kun saa netin toimimaan tuolla 'kotona'! Toivottavasti pian :D

<3: Ruut

Pram Pram

Tänään taas aamulla musiikki viereisestä parturista kukon säestyksellä herätti toiseen kuumaan päivään. Yöllä satoi vettä niin paljon että heräsin siihen, mutta onneksi aamulla paistoi aurinko koska tälle päivälle oli suunnitelmia! Vettä ei aamulla tullut hanasta ollenkaan, seuraavan kerran tulee kuulma parin päivän päästä taas. No onneksi sähköt toimii ja vettä on pihalla säiliössä ja kylppärissä ämpäreissä, joten no problem!

Aamupalan jälkeen lähdimme tässä Arjalla asuvan suomalaisen pariskunnan kanssa PramPramia kohti! Arjan miehen ystäviä kävi eilen illalla kylässä, ja he kehuivat Prampramin rantaa upeaksi joten olihan se mentävä katsomaan. Matkakin oli lyhyempi, vain tunnin, kuin toisiin kuuluisiin rantoihin kuten Kokrobiteen on kolmen tunnin matka täältä Temasta. Ei sitten muuta kuin laukut selkään ja autokorjaamon läpi tien viereen seisomaan ja pitämään sormea pystyssä. Tema on jaettu 5 osaan(ellen väärin muista?), ja me asumme community 2. Jos haluaa jonnekin, pitää mennä kimppatakseilla ensin community 1(yksi sormi pystyssä eli tahdon community 1:seen!), jossa on "tori" missä myydään pihalla kaikkea jääkaapeista hedelmiin ja trotrot, bussit sekä kimppataksit lähtevät sieltä. Nopeasti taksi otti meidät kyytiin, mahduttiin takapenkille kolmestaan ja ei ollut kalliskaan matka, 70pesoa eli joku alle 50senttiä!

Community 1. päästiin ja sitten rahaa nostamaan, sekä taksia Prampramiin etsimään. Onneksi oli tuo pariskunta mukana, he ovat olleet täällä jo viikon joten osaavat jo hieman suunnistaa täällä, toisin kuin minä! Taksi löytyi ja matka alkoi. Ei siinä kyllä tuntiakaan mennyt että päästiin perille, kuski oli kyllä pahin rallikuski mitä olen tähän mennessä nähnyt!

Prampramissa taksista ulos tultua, joka maksoi 2cediä per pää(alle euro), kylä näytti vähän autioituneelta. Kaikki olivat ilmeisesti hautajaisissa kirkossa jonka ohitimme vähän aikaa sitten taksilla. Meri näkyi jo horisontissa, joten sitä kohti! Paikalliset aikuiset eivät jostain syystä pidä että heitä kuvataan, olen jo saanut pari kertaa hieman vihaisia huudahduksia kuvia ottaessa ihmisistä... :D Joten viisastuneena emme uskaltaneet kuvata kylää ja sen ihmisiä.. Mutta sitten se ranta ja meri tuli vastaan, AH! <3 Viileä tuuli, jihuu!

Oli aika unelma näkymä, meri! Täällä ei kierrätystä harrastettu...

Palmuja ja kalastusveneitä maissa!

Kaikkea hauskaa sieltä rannalta löytyi! Kengät oli kyllä top1, autonrenkaita ei onneksi muutamaa enempää!

Räjähtänyt turisti! Hiukset oli illalla ihan tahmet ja takkuiset tuosta tuulesta ja räiskyvästä suolavedestä.

Lapset olivat uimassa, aikuiset veistivät veneitä isoista puista ja palmut heilui tuulessa! Kalaverkkoja oli siellä täällä, ja meri oli kuljettanut kaikkea erikoista, kuten kenkiä ja vaatteita rannalle joten askeliaan sai hieman varoa varvastossuilla! Mutta viis roskista, oli se maisema silti kuin paratiisi. :)

Kävelimme rantaa päästä päähän etsien jotain ruokapaikkaa mutta vähän autiolta näytti sen suhteen. Lapset seurasivat meitä ja halusivat kuviin, tekivät temppuja ja tulivat pyytämään rahaa. Ujoimmat vilkutteli kaukaa ja huuteli "OBRONI!" eli valkoihoinen. Lasten huomio on ihan suloista, varsinkin tuolla rannalla se ei haitannut ollenkaan jostain syystä. Temassa aikuisten huomio tuntuu sen sijaan hieman kiusalliselta, kun koko ajan joku huutelee tai autot tööttäilevät(mitä ne kyllä tekevät muutenkin koko ajan!). Pari lasta on tullut koskettamaan ja sitten juossut nauraen tai kiljuen pois, olo on vähän kuin jollai nähtävyydellä. :D

Eka otti yhdestä kuvan nii kohta niitä oli 10 kuvaan! "Take picture, show picture!" Piristävän innokkaita :D

Poseerauksetkin oli iha hallussa!

Mutta takaisin siihen ruokapaikkaan! Aikamme kierreltyä rantaviivaa päätimme lähteä takaisin Prampramin keskustaan ja suunnistaa sieltä opaskirjan johdolla johonkin hotelliin syömään. Pienen matkan käveltyämme ja paikallisten elämää ihmeteltyämme tuli kyltti jossa luki Beach Resort, joten houkuttelevan nimen perässä lähdimme katsomaan mitä sieltä löytyy. Tie oli punaista hiekkaa ja sieltä täältä näkyi simpukoita!

Punaista hiekkaa olikin tämän tien jälkeen jalat täynnä!

Periltä löytykin aidattu alue, ja sisältä toinen paratiisi! Palmuja, aurinkotuoleja, bungaloja missä voi yöpyä ja roskaton ranta sekä katoksia missä voi syödä rannalla!

Upeiden maisemien takia oli pakko jäädä siihen syömään! Ja ruokalistalta löytyi siideriä, tähän mennessä joka paikassa on vain myyty kaljaa. Perfect :)

Illalla tuolla vois pitää juhlia kun tanssilattia ja dj soitti jo päivällä hyvää musiikkia! 

Tuolla bungaloweissa voisi yöpyä, saatiin esittely yhteen huoneeseen, oli kyllä yhtä hieno kuin hotellihuoneet suomessa, ellei hienompikin!

Lisää biitsiä! Ruokailu maisemat, kotiin tälläinen maisema kans!!

Siideriä Etelä-Afrikasta ja Ghanalaista olutta!

Sieltä ne jättiaallot tulee!

Istuimme varmaan pari tuntia siemaillen juomiamme ja kävellen rannalla veden rajassa. Aallot olivat super isoja, joten uiminen ei ollut viisasta. Siinä kuvia ottaessamme matkaseurueeni kuitenkin sai aaltoja niskaansa niin että saatiin kuivatella mekkoa siinä ruokaa tilatessamme hetki!

Aaltoja karkuun!

Grilled chicken and Yamssi chips!

Ruoaksi grillattua kanaa ja jamssi perunoita! Nyt löytyi jotain eksoottista, jamssia! Tai sitten ei ihan niin eksoottista, näyttivät ihan ranskanperunoilta! Mutta olivat paaljon kovempia, haarukka ei meinannut upota niiden rapsakasta pinnasta läpi :D Mutta hyviä kun ne sitten suuhunsa sai! Perunan ja banaanin sekoitukselta se vähän maistui, tai sitten superterveellisiltä ranskalaisilta :D

Ruuan jälkeen pilvet alkoivat kerääntyä taivaanrantaan uhkaavasti, ja hieman kärähtäneet olkapäämme ja naamammekin kaipasivat lepoa, joten takaisin Prampramin keskustaan etsimään kulkupeliä takaisin Temaan. Ajateltiin mennä taas kimppataksilla kun se oli tullessakin niin nopea, mutta trotro oli juuri lähdössä Temaan joten ensimmäinen matkani trotrossa alkoi! Kuvia en taaskaan uskaltanut ottaa, mutta kuvitelkaa paketti auto jossa on niin ahtaasti penkkejä että minullakin(alle 160cm) oli vaikeuksia mahtua penkkien väliin polvieni kanssa! Kuski ajoi kaikkia pikkuteitä pitkin ja takana istuva rahastaja huuteli ikkunasta ulos ihmisille koko ajan "Tema roundabout, Tema roundabout!". Edelliset ulos kyydistä ja lisää porukkaa sisään. Me matkustimme ihan Teman community 1 keskustaan josta olimme aamulla lähteneetkin. Siellä tien viereen taas, kaksi sormea pystyyn community 2 merkiksi ja taksia odottelemaan! Ei taas kestänyt kauaa, mutta päästyämme lähelle Arjan taloa, oli jo aivan pimeää! Aurinko laskee täällä todella nopeasti.

Nyt erittäin laikukkaaksi palanut naamani ja punaiset hartiani tarvitsevat lepoa!

<3: Ruut

Akwaaba!

Paita liimaantuu selkään kiinni, ulkoa kuuluu koko ajan musiikkia ja liikenne saa sydämen hyppäämään kurkkuun. Olen siis Ghanassa! 

Lennot meni ihmeen nopeasti ja ruokakin oli hyvää! Heathrowilla sainkin seikkailla melkein 6 tuntia ennen lentoa Accraan. Reppu oli niin painava ettei tehnyt edes mieli ostaa mitään lisätavaraa sinne, joten sushi ja Starbucks toimi viihdykkeenä. 

Heippa suomi!

Kaakao ja Heathrow

Sushia, mmmh <3

Accran koneessa istuessa alkoi sitten itekki tajua et nyt sitä oikeesti mennään eikä meinata! Puolessa välissä lentoa kun päästiin Afrikan yläpuolelle ja ikkunasta näki UPEITA hiekkadyynejä ja autiomaata(joo kuulostaa tosi hienolta, eikös!?)! Jäi Rock of Ages leffa vähän toiselle sijalle ku ikkunasta näky paremmat maisemat, harmi vaan et kamera ja lentokoneen ikkuna ei ole hyvä yhdistelmä kuvien ottamiselle! 

Ihanin lentokone tähän mennessä, omat näytöt kaikille ja leffavalikoimaa!

Maahan päästiin, ja portaita pitkin kävely kentälle. Ja VOI LUOJA! Se kuuma hönkäys mikä siellä lentokoneen ovella jo tuli vastaan tuntui kuin ois ollu saunassa vaatteet päällä. Sitten passin tarkastus, viisumin leimaaminen ja laukkujen hakeminen. Majoittajani Arja oli tullut vastaan sinne kentälle, ja ei ollut vaikea löytää toisiamme valkonaamoja sieltä. Kentällä kaikki tarjosi taksia sinnikkäästi(turhan kovan hintaisia kuulemma!) mutta me hikoiltiin laukkujen kanssa parkkipaikalle Arjan autolle ja lähdettiin pomppuista tietä hullun liikenteen seassa Accrasta kohti Temaa! Ja hullu liikenne on oikeasti _hullu_ liikenne. "Nopeat syövät hitaat" sopisi autoilijoiden tunnuslauseeksi? "Jarru on turha!" on toinen hyvä vaihtoehto..... Pari kertaa sydän pomppasi kurkkuun kun alkoi sataa ja oli ihan pimeää katuvalojen jäätyä Accraan, ja tie ei ollut tasaisin. Mutta silti vaan hymyilitti koko matkan, nyt oli jo pakko tajuta olevansa Afrikassa!

Maahantulokaavake piti täyttää jo lentokoneessa, onneks vieruskaveri oli avulias ja neuvo miten tää täytetään!

Tässä sitä jonoteltiin passien ja viisumien tarkastusta, nopeesti meni jonot vaikka vähä kaaokselta se epämääräinen jono tuntu!

Akwaaba eli Tervetuloa! Vähän pelottava tervetulo toivotus....

Temassa Arjan kotona tämä väsynyt matkustaja kävi nukkumaan takapihan sammakoiden kurnutuksesta huolimatta ja muista naapurien äänehtivistä otuksista välittämättä(kanatarha ja vuohia ilmeisesti?). Mun huoneen katossa on propellituuletin nii hyvin sai nukuttuakin. :) 

Aamulla sitten aurinko oli jo noussut kun kukot ja vuohet herätti! Täällä on suihku ja isoja ämpäreitä täynnä vettä millä voi sitten peseytyä. Ja ihan oikea vessa, ei mikään reikä maassa(infona teille "ruut asuu savimajassa" epäilijöille :D)! Tämä TALO on muutenkin sangen suuri! Pihaa ympäröi valkoinen muuri jonka päällä on piikkilankaa, pitää ilmeisesti varkaat muualla.. Ja portti johon munkin pitäis saada oma avain että pääsee kulkemaan muualle ja takaisin taloon kun haluaa. :)

Mun huone! Vieressä käytävällä on sit oma kylppäri ja ikkunasta näkyy palmupuu(tosi hyvin näkee kuvasta sen! :D)!

Pihalla on tällänen portti! Isot lukot ja piikkiaitaa ku vankilassa, luottavainen olo ainakin! :D Aidan takana on autokorjaamo, niiku autojen määrästä ehkä näkee! Ja parturi, apteekki ja baari! Tärkeimmät heti nurkan takana! :)

Aamupalan jälkeen lähdettiin Arjan ja kahden muun Arjan luona asuvan suomalaisen kanssa Teman keskustaan, josta tämä pariskunta hyppäsi johonkin trotroohon. Trotro:t on pakettiautoja, mitkä on tehty vähän kuin mini busseiksi ja niillä sitten porukka kulkee sinne ja tänne. Halpoja kulkupelejä, ja yleensä erittäin täynnä! Me Arjan kanssa kierreltiin vähän Teman keskustan toria ympäri etsien parkkipaikkaa että päästään nostamaan mulle cedejä automaatista ja hakemaan pre-paid kortti puhelimeen. Hedelmiä, vaatteita ja kenkiä nyt pääasiassa näytti olevan myynnissä, joku päivä pitää mennä ihan ostoksille! 

Sitten ruokakauppaan ostamaan mulle ruokaa mitä voin ite laitella iltaisin, leipää, nuudeleita ja omenoita, eksoottista eikö? :D Käytiin samalla katsomassa missä harjoittelupaikkani Narh-Bita Hospital ja St. Vincent Day Care sijaitsee. Saa nähdä miten maanantaina selviän tuonne sairaalaan kun kimppatakseilla pitäisi seikkailla ympäri Temaa ja sitten vielä löytää perille.. :D 

 

Täällä kannetaan ilmeisesti kaikki pään päällä, hedelmistä kaasupulloihin!

Harjoittelupaikka nro. 1 ! Maanantaina tuonne, ellen eksy....

Torin kulmilla hedelmiä ostamassa!

Nyt syömään omenoita ja kameran kanssa kiertelemään tätä naapurustoa tuonne "saunaan"! Tänään on jonkunlainen muslimien pyhäpäivä, joten suurinosa paikallisista viettää tänään vapaapäivää ja juhlii, mekin mennään illalla syömään jonnekin. :)

<3: Ruut

Almost ready!

Postista tuli eilen ilmoitus että Tanskasta tullut kirje pitäisi käydä hakemassa. Kauan odotettu passihan sieltä paljastui viisumin kanssa! :)

Viisumi ja kuitti

Ghanaan päästääkseen tarvitsee siis viisumin, jonka saa Tanskasta, missä Ghanan suurlähetystö sijaitsee. Neljä viikkoa sitten vein postiin kirjekuoren jossa oli passi, neljä passikuvallista hakemusta täytettynä käsin, 12 kansainvälistä postikuponkia(näillä saa ostettua postimerkkejä mistäpäin maailmaa tahansa), kuitti maksusta sekä kirjekuori johon oli täytetty osoitteeni että passi voitiin palauttaa.

Yleensä passin saa viisumin kanssa takaisin n. 2-3 viikossa, mutta minulle tuli 10kruunun mutka matkaan. Viisumi maksaa siis n. 600 tanskan kruunua eli n. 80 euroa. Maksu lähetetään suurlähetystön tilille ja kuitti maksusta laitetaan kirjekuoreen passin kanssa.

Itse olin vahingossa lähettänyt 10 kruunua liian vähän, ja viikko sitten sainkin puhelun oudosta numerosta suoraan sieltä Ghanan suurlähetystöstä! En saanut oudosta aksentista johtuen soittajan puheesta aluksi mitään selvää, ja meinasin jo lyödä luurin korvaan... Minullako englanti ruosteessa? No muutaman minuutin "Sorry, what?" toistelun jälkeen ymmärsimme toisiamme ja 10 kruunua (eli 1 euro ja 34 senttiä...) pääsivät perille ja passinikin pääsi takaisin kotiin! <3

Kaikkea pitää kokeilla....

Viimeksi kerroin siitä aurinkorasvan hurjasta määrästä matkalaukussa. Hätä, tai äiti, keinot keksii että saa laukkuun tilaa vielä muutamille kengille! Saanko esitellä, aurinkokapselit! Näiden pitäisi 2 viikkoa ennen matkaa aloitettuina ja matkan ajan syötävinä nopeuttaa rusketusta ja ehkäistä ihon palamista. Rusketuksesta en edes haaveile enää 18 vuoden valkeuden jälkeen, mutta tuo ihon palamisen vähentäminen kuulostaa lupaavalta! Saa nähdä toimiiko, vai tulenko takaisin yhtä punaisena kuin nuo pillerit... Ei paniikkia, kyllä sitä aurinkorasvaa matkalaukkuun edelleen tulee! :D

Matkalaukusta puheenollen......

...katsokaa kuinka hyvin se menee kiinni!

Tiivistä, mutta vielä sinne saa mahtumaan vaikka mitä! Oikeastaan laukussa on jo suurin osa tavaroista, enää puuttuu kirjoja ja muutama muu käytännön asia. Makuupussi on vielä harkinnan alla, lähteekö vai jääkö.... Viikonloppuisin olisi tarkoitus matkustella ympäri Ghanaa, ja yöpyminen tapahtuisi halvemmissa majapaikoissa, joissa ei välttämättä ole peittoja yms, joten makuupussi voisi olla hyödyllinen. Matkakohteina ovat tällä hetkellä mm. Cape Coastin orjalinnakkeet, Molen kansallistapuiston norsut, Kakumin kansallispuiston korkeuksissa oleva riippusilta ja Kokrobiten ranta! :)

Kahden viikon päästä olen lentokoneessa Lontoo-Accra välillä! Junamatka vanhempieni luokse kestää alle 4 tuntia junassa + autossa 1 tunti lisää, ja se junamatka tuntuu ikuisuudelta...  Lentomatka Lontoosta Accraan kestää n.7 tuntia, eikä unohdeta Helsinki-Lontoo väliä joka kestää 3 tuntia. Käsimatkatavarat on varmaan pakko täyttää sudokulla ja lentokoneen käytävällä on hyvä alkaa harjoittelemaan telinevoimistelijan uraa kun tylsyys iskee!

Matkakuume kasvaa joka päivä ja tekisi mieli alkaa laskea jo tunteja Ghanaan laskeutumiseen! Edes Fox:lta tuleva "lento-onnettomuudet" sarja ei ole intoa lannistanut! :D

Koulupapereita ja sairaalakielen opettelua englanniksi!

Vielä olisi vähän yli viikko työharjoittelua jäljellä Suomessa muistisairaiden kanssa, mistä sitten toivottavasti pääsee haastavampaan työhön oppimaan paljon uutta afrikkalaisesta sairaanhoidosta! Kroppa näköjään harjoittelee jo uuteen ruokavalioon tottumista, söin töissä vanhaa ruokaa vahingossa ja olenkin ollut mahataudissa tämän päivän....

Harjoittelupapereiden esitäyttely alkakoon ja trooppisten tautien googlettelu jatkukoon!

<3: Ruut