Takaisin kotona ja siitä johtuva kulttuurishokki

Laukut sain katkeruuden ja kyynelten kanssa pakattua, ikävä kyllä ne menivät kiinni päälle istumalla... Suomeen palaaminen ei siis ollut kaikkein toivotuin joululahja! Koulu kuitenkin jatkui ja koska minulle on mahdollisuus luotu opiskella ammatti melkein ilmaiseksi hyvässä koulussa, tunsin melkein velvollisuuttakin palata takaisin valmistumaan. Pitkät housut siis ekan kerran jalkaan kahteen kuukauteen ja lentokenttää kohti...

Ghana, Kotokan lentokentän lounge

 Lentokentällä täytettiin poistumislomake ja passiin sekä lentolippuun sai punaisia leimoja ghanasta poistumisen merkiksi. Suuremmat cedit vielä kulumaan, ostamalla ylihintaisia pikkutuliaisia (jääkaappimagneetti lentokentällä 10cediä, torilla 1cedin...). Ennen matkaa hommasimme vanhempieni kanssa minulle muutaman muunkin luottokortin varmuuden vuoksi kuin vain oman visa electronini, joten lompakossa hengailevalla Diner's Clubin luottokortilla pääsin loungeen istumaan ja odottamaan portin avautumista. Ilmaisia juomia ja naposteltavia oli runsas määrä, viimeisiä plantain chipsejä syödessä katsoin presidentin vaalien tulosten laskentaa televisiosta. Osa äänestyslipuista oli palanut ja osa ei voinutkaan ääneestä ja mitä kaikkea ongelmia siellä oli.... Vieläkään en netistä ole löytänyt kuka voitti, laskenta vielä kesken ilmeisesti!

Loungea! Miten noi pysty olemaan t-paidoissa, ilmastointi oli niin kylmällä että mulla oli kaikki vaatteet päällä mitä kassista löyty ja silti tärisin kylmästä! 

 Ei tuntunut kyllä ihan omalta paikalta... Bisnesmiehet vähän katsoivat reissuista rähjääntynyttä reppuani epäilevästi! Ja ilmastointi oli niin suunniteltu pohjois-eurooppalaisille, JÄÄTÄVÄ. Kylmästä täristen ja liian kiiltäviä pöytiä tarpeeksi katseltuna siirryin takaisin ihanan lämpimälle "yleiselle" odotuspuolelle...

 Lento lähti ajoissa, kerrankin kun olisin sen olevan myöhässä tai koneen hajonneen tai jotain, ei vielä pois! 

Koneessa saatiin kuulokkeet, tyyny, peitto ja hammasharja, hyvä varustus yölennolle. Loput cedit sai laitettua kirjekuoreen hyväntekeväisyyten!

Tunnelma valaistus koneen nousua odotellessa...

Kaunis Ghana <3

<3

 Koko ajan nousua odottaessa ja nousun aikana en irrottanut katsetta varmaan kertaakaan ikkunasta. Kaikki mitä Ghanasta vielä irti sai oli pakko tallentaa kameralle ja verkkokalvoille! Accra ja sen ympäristö on niin kaunis ilmasta käsin, valomeri veti hiljaiseksi jo tullessa! Nyt vain kun olisi saanut jäädä... Olin siis ihan hyvällä mielellä menossa kotiin kun tiesin että nään perheen ja ystävät, ja joulu on kuitenkin ihana viettää kotona. Olisi vain ollut paluulippu odottamassa! Koti tosta paikasta tuli.

Lämpimään ja kosteaan ilmaan kerkisi tottua liiankin hyvin, lentokoneessa olin ihan jäässä, ilma oli niin kuivaa että iho kuivui paperiksi ja nukkuminen ei onnistunut koska tunsin koko ajan tukehtuvani siihen kuivaan ilmaan! Astmalääkettä ja rasvaa nenän limakalvoille mutta silti.... Siinä meni loppulento vähän henkeä haukkoessa, veden, rasvan ja astmalääkkeen hetkellisen helpotuksen turvin. 

No heathrow:lle lontooseen laskeudutaan varhaiseen aamulla, ja apua sitä kylmää ilmaa mikä koneen ovien ulkopuolella odotti! Hengitys alkoi heti kuitenkin tuntua taas helpolta! Kaupat olivat jo auki turvatarkastuksen jälkeen ja joululahja ostoksia oli tarkoitus tehdä. Se tavaranmäärä sai vain pään pyörryksiin, miten paljon tavaraa ja miten turhaa tavaraa! Pari tuntia kiertelin, otin tuotteita, kiertelin, vein ne takaisin, kiertelin ja palautin ja kiertelin ja palautin. Lopputulos kuitenkin oli iso lasku visalle ja kädet täynnä ostoskasseja... Hämmentävää. Ihmiset alkoivat puhua suomea ympärilläni, kaikilla oli hienoja vaatteita ja kalliita käsilaukkuja ja KAIKKI OLIVAT VALKOISIA! Tunsin olevani niin väärässä paikassa.

Peppermint kaakao, mmh! Länsimaisia hienouksia, ja turhuuksia...

8.30 aamulla ja olin jo shoppaillut kädet ja repun piinallisen täyteen! Ja koin siitä tosi huonoa omaatuntoa, näin käy kun tulee länsimaihin tavaranpaljouteen......

Heathrow loungea

 Suomeen lento, kone täynnä valkoisia. Koneessa aloin olla vihainen kaikille niille ihmisille siinä koneessa ja sille koneelle että ne menevät Suomeen. Hyödyllistä?

Lento meni nopeasti, koko lennon tuijotin taas ikkunasta ulos. Suomeen lento saapui klo 16 jälkeen mutta aurinko alkoi laskea ennenkuin me aloimme laskeutua! Mitä, nyt jo pimeää.... Näin sitä unohtaa millaisessa talvessa on koko ikänsä kasvanut! Suomessa siis pimeää ja lumista. Lumen määrää ihmettelin ääneen viereiselle pariskunnalle, minulle oltiin vain etukäteen kerrottu että "vähän lunta, sulaa varmaan pois!" Mitä vielä, maa ihan valkea ja kunnon kinokset! Lentokoneesta käveltiin itse pihalle ja siinä rappusilla olin taas niin jäässä... 

Matkalaukut löysi perille ja aulassa äiti ja kummitäti odotteli talvivaatteiden kanssa! Mukana myös jättimäinen pinkkiin villapaitaan puettu virtahepo pehmolelu, äidillä oli vissiin ikävä! :) Koko menomatkan lahteen ihmettelin ääneen lunta ja suomea ja selitin mitä nyt olisi Ghanassa tehty tässä tilanteessa ja tossa tilanteessa! Kuten olette jo ehkä huomanneet tekstistä, olen tällä hetkellä juuri sellainen ärsyttävä "Meillä afrikassa....." "Afrikan lapset kuolevat nälkään!" kommentteja heittelevä hippi... Saan vielä joltain kaverilta nenääni ennen joululoman alkua!

Lahteen päästessä äiti jää parkkaamaan autoa ja minä lähden tavaroiden kanssa kämppääni kohti. Talvivaatteita riisuessa ihmettelen eteisessä outoja kenkiä ja kynttilän valoa. Olohuonetta lähestyessä alan kuulla naurua, ja siellä olohuoneeni matolla istuu kynttilänvalossa kaikki lahdessa asuvat parhaat ystäväni!!!  MITÄ! Paras yllätys ikinä ikinä ikinä ikinä, kiitos rakkaat <3 Suomeen paluu ei tuntunutkaan enää niin masentavalta, se ilta ja pari seuraavaa päivää meni yllätyksen takia hymyillen! :) 

AFRIKKAKAKKU! <3 Kiitos äiti!

Tärähtäneet maailman parhaat ystävät <3

Kulttuurishokki
Ghanaan mennessä oikeastaan tiesin tasan minne olin menossa. Olisin saanut Ghana aiheisesta kokeesta 10+ ennen lähtöä, sen verran pohjatietoa oli haettu ja luettu! Kulttuurishokkia ei siis mielestäni tullut. Asioiden erilaisuus ei iskenyt yhtäkkiä tajuntaan kun tiesin siitä, nyt vain näin sen ja se kyllä oli vaikuttavaa. Vietin tavallaan kuherruskuukautta Ghanan kanssa, kaikki siinä maassa tuntui kuin kodilta. 

Suomeen tullessa vain kulttuurishokki taisi tulla ja taitaa olla edelleen päällä! Tiistaina koulussa alkoi todellisuus iskeä. "Olen suomessa...." Sain jo muutamilta ystäviltäni pienet närkästyneet saarnat tästä suomi-masennuksesta ja afrikasta puhumisesta! Täällä kaikki on niin erilaista. Täällä kaikki on niin hyvin! Täällä valtio oikeasti toimii. Täällä meillä on niin paljon kaikkea että se asioiden paljous sairastuttaa meitä. Ja minusta tuntuu ihan uskomattomalta että ihmiset jaksavat valittaa pienistä asioista melkein täydellisessä elämässään ja opettajien suurin huoli oppitunnilla on oppilaiden puhelimen käyttö opetuksen aikana. Entäs ne kaikki jotka näkevät nälänhätää tai eivät ikinä pääse kouluun ja opi lukemaan? Miten kaikki voivat olla ajattelematta niitä! Tiedän että kuulostan todella ärsyttävältä kukkahattu-hippi-maailmanparantajalta ja sitä nyt olenkin :D Mutta tältä nyt vaan tuntuu! 

Ei kaikkien pidäkään ajatella maailman vääryyksiä koko ajan. Ei se maailmalla oleva nälänhätä tai köyhyys siitä parane että minä kaikille kerron siitä. Kyllä kaikki niistä tietävät! Se vain oli niin eriasia kun ne näki omilla silmillään. Ja Ghanassa asiat on hyvin afrikan maaksi! Lukutaidottomien, hiv-tartuntoja kantavien tai köyhien määrät eivät todellakaan ole suurimmat. Silti sekin köyhyys mitä siellä näki palaa mieleen salamana kun joku valittaa jostain. Vaikka valittaisi ihan aiheesta! Mutta pikkuhiljaa itsekin alan tottua tähän että hanasta tulee vettä, ja se on lämmintä, sähköä tulee koko ajan ja kadulla ei nuku ihmisiä. Voin myös roskien viennin ajaksi jättää asuntoni oven auki ilman että se voisi olla tyhjä kun palaan takaisin, olla auton kyydissä ilman suurempaa pelkoa siitä että kuolen/tapan jonkun(täällä noudetetaan liikennesääntöjä!) tai joku tulee ja vie sen auton. Täällä on myös kiinteät hinnat, joten kukaan ei yritä huijata minulta rahaa! Kylmäänkin alkaa tottua ja alan itsekin valittamaan kylmistä varpaista ihan kunnolla. Kyllä se hippi-kukkatäti-maailmanparantaja vielä menee takaisin matkalaukkuun! 

Kaikkeen tähän en kuitenkaan halua tottua! Haluaisin pitää kiinni siitä rennosta elämänasenteesta mitä afrikassa harrastetaan. Stressitasoni tipahti satasesta nollaan matkani aikana. Kyllä ne asiat järjestyvät. Ei minun tarvitsisi nostattaa verenpainettani koulussa suorittamisen takia. Suomessa muutenkin me ollaan aika suorittajia! Homma nopeasti ja tehokkaasti alta pois ja sitten sama homma uudestaan. Työ on meille monelle elämä. Hienoa jos työstä nauttii! Mutta itse olen viettänyt hyvin unettomia öitä koulun tai töiden takia välillä, ja oikeastaan turhan takia. Kouluun palatessa tunsin heti suuren stressin hiipivän mieleeni. Pitäisi valmistua keväällä, missä vaiheessa opinnäytetyö, miten saan luettua kokeisiin, päättöharjoittelusta pitäisi saada hyvä arvosana, ammattikorkeaankin pitäisi ehkä hakea..... Senkin takia olen vähän vastahakoinen sopeutumaan takaisin suomeen koska haluan pitää tästä uudesta asenteestani kiinni! Koska sillä asenteella olen oikeasti onnellinen (joojoo kukkahattuhippimaailmanparantaja puhuu taas...Mutta tää on onnellinen sellainen!). Mitäs sitten vaikken valmistuisi just kolmessa vuodessa? Mieluummin opiskelen vähän pidempään kuin sairastutan itseni stressillä. Olen nimittäin hyvin stressaava persoona ja perfektionistin vikaakin löytyy, verenpainetauti odottaa tulevaisuudessa ihan varmasti! 


Matka oli siis yksi nuoren elämäni kohokohdista kiistatta. Sieltä jostain matkan varrelta löysin itseni ja sen mitä oikeasti tahdon tehdä! Ja näin olen onnellisempi. Eikös se ole elämän tarkoitus loppujen lopuksi? 

Kukkahattuhippimaailmanparantaja kiittää kaikkia matkan hengessä mukana olleita! Ja suunnittelee uutta reissua jo ahkerasti :)

<3: Ruut

Xmas party, itsenäisyyspäivä ja loppulaulu

Joulujuhlat terveystarkastuksen merkeissä oli päivän ohjelmana. Muutamasta koulusta lapset kävivät esittämässä erilaisia tanssi- ja lauluesityksiä ja itse harjoittelin tarjoilijan uraa juoman ja ruuan jakelun merkeissä! 

Lääkärille oli jonoa heti aamusta.

 Lääkärejä ja sairaanhoitajia oli tarkistamassa verenpaineen, verensokerin, näön, lääkkeet ja muut vaivat juhliin tulleilta asiakkailta. Joka paikkaan oli hirveät jonot kun porukkaa vain tuli ja tuli! Ghanalaiset rakastavat juhlia. :) 

Lääkäri tarkisti lääkitykset oikeiksi.

Koululaiset esittämässä afrikkalaisia tansseja!

Lääkäri testasi silmät, tänne oli eniten jonoa!

Tarjoilijan uraakin harjoittelin päivän aikana! Tässä Alvaro, ghanalainen siiderin tapainen juoma mutta ilman alkoholia, tosi suosittu! 

Sitten kaikille vieraille take away riisit ja kalat mukaan!

 Juhlat jatkuivat pitkälle iltapäivään kunnes ruoka tarjoilu loppui! Azonto musiikin soidessa suurinosa lähti kotiin ja juhlat alettiin pistää pakettiin. 

Seuraavana päivänä meitä oli taas perusporukka, eli 4 asiakasta ja henkilökuntaa minä, Auntie B ja pari keittiöapulaista. Keittiöapulaiset ovat ihania, aina kun asiakkaat alkavat kaikota ja loput ovat päivälevolla he alkavat viritellä minulle kaikkea ghanalaisia koruja tai ruokia yms... :D Näin ollen olen töissä saanut mm. bankua (joka maistuu mökillä tehdyltä ruisleipä taikinalle, kuvittele syöväsi sen kanssa vielä hieman tahmaista kala-tomaatti kastiketta, houkuttelevaa?), inkivääristä tehtyä mehua yllinkyllin ja koruja ympäri kroppaa. Beadsit, eli lantiohelmet joista kerroin aiemmin, sain itsekin tohon lantiolle! Eli 3 helminauhaa tuossa takapuolen päällä töröttää, mutta yllättävän mukavat nämä on! Ei edes tunnu missään! Hyvät virittää päälle näin joulun alla, kun alkaa helmet puristaa tietää lopettaa piparien syönnin! :D Ylimääräisistä helmistä sain sitten nilkkakorun. Pyysin omat beadsini virittämään alas että ne saa bikinienkin alle piiloon(ettei kukaan tule minua mottaamaan rannalla paljastellessani niitä!) mutta nykyään on kuulma nuorten tyttöjen keskuudessa muotia että niitä näytellään ja kilistellään! Monilla on yli 6 helminauhaa lantiolla, ja niissä pitää olla kiliseviä juttuja että saa miesten huomion. Länsimaissa silikonitissit, täällä helmiä kroppa täyteen! Itse en ihan kilise kuin joulutonttu, vähän matalampaa profiilia beadsien kanssa kun tällä valkoisella naamalla saa huomiota muutenkin jo liikaa.... 

Juhlapäivän jälkeen porukka pieneni takaisin normaaliin asiakasmäärään, tässä koko kööri pelaamassa suomesta tuotua muistipeliä, ihan hitti! Uusi peli mutta kyllä vanhatkin oppii :)

6.12.2012
Itsenäisyyspäivää vietettiin suomalaisten kanssa ensin rannalla, sitten syömisen merkeissä. 7 hengen porukalla ahtauduttiin yhteen taksiin, oli taksikuskillakin nauru herkässä kun 7 hullua obronia tunki hänen taksiinsa! :D Oli meidän joukossa yksi suomalainen poliisikin joten hyväksyntä matkustustavalle saatu! Ravintolaan saapuessa alkoi HULLU sade ja ukkosmyrsky. Ravintolassamme ei sitten ollu seiniä, ja vettä satoi aika kovasti vähän joka suunnasta että ei siinä ihan kuivana pysynyt! No kesä kuivatti minkä kastelikin :) Ukkosmyrsky oli kyllä hienoin ikinä, salamat oli superisoja ja iski ravintolan lähelle niin että sähköt meni hetkeksi, tunnelmaa! Ihan suomalainen olo tuli, itsenäisyyspäivä vesisateessa! 

Syönnin jälkeen takaisin Labadille missä muu porukka asui. Taksia etsiessä törmäsimme kyllä parhaaseen kosijaehdokkaaseen tähän mennessä. Meitä oli siis kuusi tyttöä ja yksi poika. Ohi kulkeva mies alkoi kävellä meidän perässämme ja huuteli "MARRY ME! ANYBODY! MARRY ME, PLEASE! ANY WHITE LADY!" Avoimin mies tähän mennessä, pisteet siitä!

Sitten hirveä tinkiminen taksin kanssa, tarpeeksi halvalla kun päästiin niin taas koko 7 hengen porukka alkaa tunkea hyvin pieneen autoon! Taksikuski ei oikein tiennyt itkeä vai nauraa kun tajusi miten monta meitä oli... :D Ulkopuoliset paikalliset tulivat nauraen auttamaan meitä laittamaan ovia kiinni ja aivan hirveällä hekotuksella mekin lähdettiin liikkelle! Taksikuski nauroi vedet silmissä kun me aloimme huudella ikkunasta trotroiden sisäänheittäjien tyylillä eri kohteita accrassa. "CIRCLECIRcLECIRCLECIRCLE" ja tehdä kädellä ilmassa ympyrää. Vielä sinne olisi muutama mahtunut!!! Naurukohtauksesta toivuttuamme alkoi suomalaiset joululaulut kuulua ja maamme lauluakin yritettiin mutta ei siitä nauramiselta mitään tullut. Tässä välissä olisi hyvä huomauttaa että kukaan meistä ei ollut juonut mitään alkoholipitoista! 

Perille päästiin ja taksikuskin hymy hyytyi kun hän tajusi miten huonon diilin oli tehnyt luvatessaan viedä meidät kaikki niin halvalla labadiin asti... :D Sateen jälkeen hiekkatie oli sen verran kurainen että jalat oli muuttunut harmaan savisiksi hetken kävelyn jälkeen. 

Myöhemmin Ghana-äiti Arja tuli tuomaan uusia tyttöjä Labadille asumaan ja mukanaan toi Paulin, joka on suomalaisten metropolian sosiaatyöntekijä opiskelijoiden kanssa perustanut katulasten koulun Accraan, joka on muutamassa vuodessa kasvanut hurjasti ja jatkaa vain kehitystään! Tyttöjen kotiuduttua alettiin tehdä lähtöä omiin koteihin, kun Paul, ghanalainen siis, alkoi laulaa suomeksi maamme laulua! Siinä tähtitaivaan alla keskellä hiljaista yötä kymmenisen suomalaista ja ghanalaista lauloi maamme laulun läpi, hienoin itsenäisyyspäivä ikinä! 

7.12., toiseksi viimeinen päivä

Kokrobiteltä vene mun makuun! Travel and see, that's what I'm gonna do!

Nyt pitäisi alkaa pakata koska huomen illalla klo 22.40 (myöhästyy ainakin tunnin, ghana man time!) lähtee lento takaisin Suomeen Lontoon kautta.... Mieli on lievästi sanottuna maassa, ei tämä kaksi kuukautta vielä ole voinut mennä ohi!! On kyllä ihana päästä jouluksi kotiin ja nähdä kaikki rakkaat mutta kunpa tammikuussa olisi lento takaisin tänne.... :( No sen ainakin tiedän että ammattikorkeassa sairaanhoitaja/kätilö opinnoissa tänne on ehdottomasti päästävä mahdollisimman pian työharjoitteluun, niin monta kertaa kun vain päästävät! Olen jo katsonut sairaaloita valmiiksi eri harjoittelujaksoihin.... 

Tänne palmujen alle, meluisille toreille ja trotroihin jää kyllä iso pala sydämestä.

http://www.youtube.com/watch?v=HNcycOikkt4

<3: Ruut

Sota Village and Naomi

Lomaa oli rannikolta tultua vielä muutama päivä jäljellä, joista yhden päätin käyttää vierailemalla meidän perheen kummilapsen luona läheisessä kylässä, kun kerran samassa maassa oltiin! Tuttavaperhe suomesta auttoi järjestämään reissun joten sunnuntai aamulla matkaseura autoineen tuli hakemaan minut Sota kylää kohti. Mukana oli vähän tuliaisia kummilapsellemme ja hänen perheelleen. Tyttö veljensä kanssa asuu heistä huolta pitävän vanhemman naisen, tätinsä, luona, ja Joensuu-Ghana järjestön kautta meidän perhe rahoittaa tytön koulunkäyntiä. 

Kylään saavuttiin, kylän päällikön ovelle mentiin koputtelemaan mutta hän ei ollut kotona. Ei tietenkään, nythän oli sunnuntai joten hän oli kirkossa tai hautajaisissa! Kylä muutenkin oli todella rauhallinen, suurinosa oli mennyt kylän yhteisellä bussilla kirkkoon läheiseen kaupunkiin. Lähdettiin siis vähän kiertelemään hiljaista kylää. Vastaan tuli kaksi isoa vesitankkia josta kylä sai puhdasta juomavettä, koulu jossa pidettiin vierailevan papin johdolla pyhäkoulua, keskeneräinen kirkko, paljon savesta rakennettuja taloja ja muutama lapsilauma sekä kotitöitä tekeviä kyläläisiä.

Pyhäkoulua koulussa!

 Pienen kiertelyn ja kyselyn jälkeen meidät opastettiin oikean talon luokse. Koko perhe olikin paikalla pyykkäämässä, hyvä tuuri ettei tänään oltu menty kirkkoon! Naomi puhui hyvin englantia ja saatiin vähän juteltua keskenäänkin! Siinä oltiin ja jutusteltiin tovi kylän muiden lasten ihmetellessä tuliaisia. 

Meidän perheen kummilapsi Naomi, 11v. Ja Ninnun lahjoittama suomiporo!

Naomi ja muita kylän lapsia!

Etsi obroni! Naomi 11v, Naomin veli 7v ja pienempi orpopoika 4v sekä heistä huolehtiva täti! :)

Joensuu-Ghana yhteisön hommaamat vesitankit kylään, että kyläläiset saa puhdasta juomavettä!

Sadepilvet alkoivat kerääntyä ja me lähdimme takaisin Temaan päin. Oli kyllä tosi ihana nähdä kummilapsi livenä, mihin ei yleensä ole ollut mahdollisuutta! Naomikin sanoi opiskelevansa ahkerasti että pääsee joku päivä vierailemaan Suomeen. :)

<3: Ruut

Busua & Akwiida, kaksi hyvin potentiaalista paikkaa etsiä minua jos olen kadonnut suomesta

Lauantai, cape coast-busua

Cape Coastissa syötyä Emman kanssa tiet erosi kun hän lähti takaisin Temaan ja töihin, ja minä lähdin Takoradin kautta Busuaan viettämään lomapäiviä rannalle. Trotro täyttyi nopeasti ja palmujen kehystämää tietä lähdettiin Takoradiin kohti. Parisen tuntia matka kesti, kuski oli fiksu ja väisti päätien ruuhkan mutkittelemalla pikkukylien kautta Takoradiin! Matkalla nähtiin kolme erilaista kulkuetta, yhdet kirkon juhlakulkueet ja kahden eri vaaliehdokkaan kannustuskulkueet! Jengi trotrossa alkoi hyppimään, laulamaan, huutamaan ja taputtamaan varsinkin jos lempi ehdokkaan kulkue kulki ohi, itse ei voinut kuin nauraa ja lähteä iloiseen meininkiin mukaan!

Täällä siis on 7. joulukuuta vaalipäivä uuden presidentin valitsemiseksi ja paljon on varoiteltu meitä obroneja että meno voi yltyä tappeluksi asti jos joku menee pieleen, kuten joku peukaloi tuloksia yms… Viime äänestykset ovat kyllä sujuneet rauhallisesti joten toivotaan että kun olen seuraavana iltana matkalla lentokentälle, pääsen koneeseen ehjänä! Vähän salaa elättelen toivoa että lentokoneisiin iskisi joku vika kuitenkin ja saisin jäädä vähän pidemmäksi aikaa tänne… Enköhän suomeen kuitenkin ajoissa joudu, iloisissa merkeissä tähän asti on vaalikulkueet mennyt!

Täällä olen ihan kiinnostunut politiikasta ja ehdokkaista että aina kehittelen töissäkin kunnon keskustelun/väittelyn aikaiseksi eri ehdokkaiden lupauksista ja ketä pitäisi äänestää ja miksi! John Mahama ja Nana Akufo Addo (meniköhän kaikki nimet oikein?) on ehdokkaista eniten esillä, ja suurimmista puolueista ilmeisesti kun rahaa löytyy suuuuuurin mainoksiin joka tien varteen ja kulmaan, tv-mainoksiin, musiikkivideoihin yms… Nana lupaa ilmaista lukiota ja Mahama lisää parempia työpaikkoja ja koulutusta ja vakautta ja terveydenhuoltoa jne… Kysellessä porukka aina jakaantuu tasan, puolet Mahaman puolella ja puolet Nanan puolella! Ilmainen lukio (tai siis ilman niitä lukukausimaksuja, ”ilmainen” peruskoulukin täällä maksaa tarvikkeiden puolesta sen verran ettei köyhemmillä ole varaa laittaa lapsiaan edes peruskouluun) olisi tietenkin hieno juttu, mahdollistaisi suuremmalle osalle nuorista pidemmän koulutuksen ja mahdollisuuden hyviin työpaikkoihin, eikä fiksun nuoren tarvitsisi jäädä rahan takia kotiin peruskoulun jälkeen ja alkaa vaikka myymään hedelmiä tien varressa. Itse olen pohtinut että eikö ensin olisi parempi tehdä peruskoulusta edes vähän halvempi, jos täysin ilmainen ei ole mahdollista, että pienet lapset pääsisivät kouluun ja oppisivat lukemaan ja kirjoittamaan, kun nyt melkein puolet väestöstä (lonely planetin tilasto) ei osaa sitä. Näiden tietojen ja paikallisten kanssa keskustelujen jälkeen itse varmaan laittaisin sormenjälkeni Mahaman kohdalle, vaikka vaalikeskusteluissa ghana-kanavalla veikattiin Nanan voittavan ilmaisen lukionsa kanssa. Kumpaa sinä äänestäisit, Nanaa vai Mahamaa?

Mutta presidenteistä takaisin tien päälle, Takoradiin! Päivän valoa oli vähän yli tunti jäljellä kun löysin Takoradista oikean trotro aseman josta pääsen Agonaan ja sitä kautta Busuaan. 

Trotrossa taisi mennä aivot vähän solmuun kun jotenki kuvittelin että Takoradissa oleva asema on nimeltään Agona, josta lähtee suoria kyytejä Busuaan! Joten Busuaa kyselen, joten ihmiset neuvovat minut piiitkään lippujonoon. Tiskille puoli tuntia jonotan ja sinne päästessäni saankin kuulla että tiskiltä saa lippuja vain Accraan, Busuaan mennessäni menen vain seisomaan trotron parkkipaikkaan! ÄH! Auringon valo alkaa karata kun odottelemme suuren ihmisjoukon kanssa trotrota sinne Agonaan, jolla siis luulin pääseväni Busuaan. Pimeä tulee, trotrokin tulee mutta ihmisiä oli odottamassa niin paljon että trotro rynnittiin täyteen ihmisiä ennen kuin kerkisin edes ajatella sen olevan oikea trotro…. Seuraavaa siis pimeässä odottelemaan! 

Näytin ehkä hieman hukassa olevalta kun muutamia mukavia miehiä tuli puhumaan ja neuvomaan ja päätettiin tehdä jono trotrota varten! Jonot ja Ghana, ei ihan toimivin idea. Trotrota ei koskaan kuulunut, ja aloin jo olla epätoivoinen että mitäs nyt, pimeä kaupunki ja kohta joudun nukkumaan sillä asemalla. Pari poikaa ketkä olivat kuulleet että tahdon Busualle tulivat yhtäkkiä kiskomaan minua taksia kohti ja sanoivat että he ovat menossa Agonalle, sieltä pääsen Busualle. Ja minä kun luulin jo olevani Agonalla (oikeasti se on siis kylä eikä asema niin kuin luulin) olin taksissa että HÄH, mihin mua nyt viedään ei ei ei nyt kyllä olen matkalla ryöstettäväksi! Pimeälle asemallekaan en tahtonut jäädä yöksi, joten taksiin lähdin ajatellen että parempi tässä nyt on sitten johonkin olla matkalla…

Tie pimeni, pojat eivät puhuneet kunnolla englantia  ja minä puristin reppua yliväsyneenä varmana että ilta päättyy huonosti. Pimeällä ja hukassa alkaa kaikki kauhutarinat kyllä laukata mielikuvituksessa! Pahimpaan varautuneena ja pakosuunnitelman autosta juoksuun lähtöön jo keksineenä alkoi katuvaloja näkyä ja kyltti ”Agona 15km” ja liikenneympyrän kuva jossa oikealla luki Busua. I’M ALIVE!!!! Ei mua ryöstetä raiskata ja tapeta sittenkään, olen oikeasti oikealla tiellä! Agonaan päästäessä kättelin ja kiittelin ja halasinkin yhtä pojista niin kiitollisena siitä että he olivatkin ihania ihmisiä! Opaskirja ja rakas huolehtivainen äitini on tehnyt mustakin vähän pahimpaa pelkäävän? No, yksin pimeällä matkustaessa vieraassa maassa tuskin voi olla turhan varovainen, huonolla tuurilla monelle on pahoja juttuja sattunutkin. Sitten taksikuskin kanssa pieni hintaneuvottelu ja matka kohti Busuaa alkaa! Tie oli pimeä, kuoppainen ja mutkainen mutta silti haukotteleva kuskini ajoi yli 100km/h, jos joku kaipaa uusia rallikuskeja talliinsa, täältä löytyisi monta hyvää ehdokasta!

Busuassa kuski ajaa hienon hotellin pihaan. 120dollari yö, WHAT! Ei ihan budjetissa, ei ollut edes noin paljon rahaa mukana, toihan on yli 250cediä! Reppu vaan selkään ja pimeää kylää (sähkökatkos…) kävelemään ja hotellia etsimään. Seuraava, 120cediä, ei onnistu. Seuraava, täynnä. Seuraava, kiinni. Seuraava, täynnä! Kiltti tarjoilija neuvoi tämän epätoivoisen rannalla nukkumiseen valmistautuneen turistin kuitenkin vielä yhteen paikkaan mitä en edes tajunnut hotelliksi ohi kävellessä. JA VAPAA HUONE! JA OMA SUIHKU JA VESSA! JA VAIN 30CEDIÄ!!!!!! Halasin paikan omistavaa naista kun hän vei minut huoneeseen. JA AAMUPALA KUULUU HINTAAN! Täydellistä <3 Sähkölampun (jonka halaamani omistaja vielä antoi) valossa suihku ja nukkumaan, sänky ei ole koskaan tuntunut niin ihanalta!

Pelastava huone <3

Sunnuntai-Maanantai, Busua

Aamulla banaani pannareiden voimalla rannalla makaamaan. Olipa ihanaa olla perillä ehjänä ja alkaa lukea hyvää kirjaa aurinkotuolissa kaikessa rauhassa ja välillä käydä meressä viilentymässä, olisikohan tuntunut noin hyvältä ilman haastavaa matkaakin? :D Takoradin asemalla minua auttaneet miehet soittivat vielä perään seuraavana päivänä ja varmistivat että olin hengissä perillä, ja mukava baarinomistaja antoi aurinkotuolin ilmaiseksi päiväksi ja kyseli koko ajan tarvitsenko jotain. Ihania ihmisiä! Vaikka kaikki alkoivatkin vähän soitella perään ja kutsua rakkaaksi sen aamun jälkeen, valkoinen tyttöystävä ei ois pahaks! Mutta tohon kosiskeluun on niin tottunut että se ei enää edes häiritse, ohittaa vaan tai ottaa täysin huumorilla ja vetää koko homman ihan leikiks! Täältä olisi HYVIN haastava löytää oikeasti kumppani josta olisi varma ettei se ole kanssani vain koska olen valkoinen=rikas. Ajan kanssa varmaan selviäsi oikeat motiivit kaikilta! Helpommalla kuitenkin pääsen kun sanon tuntemattomille että olen kihloissa, minulla on hyvin mustasukkainen mies suomessa ja hän on juuri matkalla tänne, tulee huomenna! Eikä minulla myöskään ole puhelinta tai numeroa täällä. Enkä ole facebookissa. Ja sähköpostikin reistailee! Perus kysymykset, varsinkin taksikuskeilta tai nuorilta pojilta trorossa on ”Where are you from, are you married, do you have a phone number, what do you like ghana?” Yllättävän usein juuri tässä järjestyksessä!

Banaani-suklaa pannarit aamupalaks, nää oli herkkua!

Hyvä kirja ja aurinkotuoli <3

Busualla olin 2 yötä ensin yksin kunnes Ninnu liittyi seuraani. Yksin matkustaminen ja hengailu siellä oli todella mukavaa! Tätä voisi alkaa harrastamaan useammin, tosi positiivinen kokemus! Suomessa ollessa en olisi ikinä ajatellut että voisin mennä yksin syömään ulos mutta tuolla menin montakin kertaa, ja se oli tosi mukava kokemus! Tuntui että paremmin tutustui uusiin ihmisiinkin kun oli yksin liikkeellä. :) Siellä ollessa tuli monia hetkiä kun tunsin oikesti olevani super onnellinen juuri siellä ja juuri siinä! 

Valaistumishetkistäni kuitenkin takaisin matkaseuraan, jonka kanssa vaihdettiin yöpaikkaa yhteen rannalla oleviin bungaloihin ja sieltä minä lähdin surffikurssille! Parin tunnin mittainen tunti jossa minua ja saksalaista tyttöä opetti joku paikallinen monta surffikisaa voittanut poika, ja tosi hyvä opettaja olikin! Sai nimittäin opetettua minulle että miten sen laudan päälle päästään seisomaan siellä aallon kyydissä, jee! Trooppinen myrskykin tuli oppitunnin lopussa mutta hulluista aalloista me vaan innostuttiin kunnes alkoi sataa niin kovaa että silmiä oli vaikea pitää auki ja pisarat sattui osuessa ihoon. Tosta vois alkaa uutta harrastusta kehittelemään ympäri maailmaa! :)

Tiistai-Torstai, Akwiida

Seuraavana aamuna päätettiin lähteä Akwiida Beachille, uusia palmuja katselemaan! Kamalin tie sinne johti tähän mennessä, oli sen verran pomppuinen ja kuoppainen ja kalteva että ihme ettei trotro kaatunut ja minä en ollut kaukana aamupalan palautuksesta sinne trotron takapenkille… Mutta perillä, Green Turtle Lodge, ekologinen lomakohde odotti meitä ihanalla rannalla ja ihanan näköisellä paikalla muutenkin! Harmi vaan että, tadaa, se oli täynnä……… Note to myself: Opettele varaamaan huone etukäteen! Kiva työntekijä kuitenkin ehdotti meille pientä budjetti huonetta, ”staff room” vain 12cediä yössä, yhteisillä suihkuilla ja vessoilla joten sehän sopi, takaisin sille tielle ei lähdettäisi! Huoneessa oli tasan kaksi sänkyä eikä ovessa lukkoa mutta se oli ainoa mitä me tarvittiin, suihkut oli kuitenkin ihan vieressä ja vessatkaan ei kaukana .:)

Käytiin myös auringon nousun aikaan veneretkellä mangroove-"suolla", eli joella soudeltiin jossa ympärillä kasvoi mangroove puita hyvin tiheästi!

Pomppuisen tien jälkeen ihana näky <3

Uskonto on täällä kyllä näkyvissä joka kaupan ja parturin nimissä sekä autojen takalasissa mutta tämä hämmensi... :D

Katossa tuuletusaukot joten mitä me tuulettimella tai hyttysverkolla, heh!

Auringon nousu

Tälläisellä paatilla lähdettiin mangroove metsään soutelemaan!

Akwiidan kylä aamulla

Auringonnousua joella

Mangroove metsää Ghanassa vai suomalainen mökkimaisema?

Noi mangroove puut kasvaa siis joen pohjamudissa, ja päärungon kasvettua isoksi ne oksat alkaa kasvaa takaisin pohjamutaa kohti! Ja kasvaa sen verran tiiviisti ettei tuonne metsään ole mitään mahdollisuutta mennä kävelemään...

Sairas rapu, puklaili suolavettä? Paljon rapuja ja hämähäkkejä ja lintuja oli souturetkellä!

Suihku, taas palmun lehden alla, näitä jää ikävä!!

Kompostoivat yhteiset vessat, mökkifiilistä taas!

Älä syö kilpikonnia! Niinkuin täällä yleensä tehdään.... Tuolla pystyi siis bongaamaan kilpikonnia munimassa mutta meidän aikana täysikuu pelotteli kilpparit pois!

Varpaat riippukeinussa auringonlaskiessa! 

Kilppareita pelotteleva täysikuu ja öljylamppu joka yritti valaista syömistä, aika sokkona kyllä mentiin silti!

Green Turtle Lodge, paratiisi.

Lisää kuvateksti

<3: Ruut